Kirja-arvio: Timo Kalevi Forss: Gösta Sundqvist – Leevi and the Leavingsin dynamo

 

Vuonna 2003 menehtyneen Gösta Sundqvistin nimen kuullessani, rupeaa päässä aina soimaan automaattisesti joku Leevi and The Leavingsin lukuisista hittikappaleista. Jo lapsuudesta on jäänyt mieleen tarttuvat melodiat ja Göstan ystävällinen ja lämmin ääni joka lauloi pojasta nimeltä Päivi ja Marja-Leena nimisestä tätistä joka vastaa kiukkuisesti puhelimeen. Aikuisena nuo mukavan kuuloisten laulujen sanat on tajunnut aivan toisella tavalla kuin lapsuudessa. Ja sen leppoisen hepun näköisen partasuun nimi ei ollutkaan Leevi vaan Gösta.

Muistan kyllä joskus miettineeni, että kuka oikein olikaan niukasti julkisuudessa viihtynyt Gösta Sundqvist? Millainen ihminen voi aloittaa biisin sanoilla ”Itkisitkö onnesta, jos panisin sua kunnolla”?

Muusikon uran ja radiokoomikko juttujen lisäksi tiesin hänestä vain sen, että hän on ollut innokas jalkapallomies ja Leevi And The Leavings ei tehnyt urallaan kuin yhden julkisen esiintymisen vuoden 1981 Euroviisukarsinnoissa. Kappaleiden perusteella on tullut sellainen kuva, että hän oli viinan menevä perverssi joka tykkää vittuilla kaikille. Todellisuudessa Gösta oli jotain ihan muuta.

Kirjassa kerrotaan perhetaustasta ja lapsuudesta lyhyesti. Halutessaan sosiaalisen, mutta jo nuorena syrjäänvetäytyvän luonteen koulumenestys oli kehnoa vahvan auktoriteettien vastaisen asenteen vuoksi. Nuorena aikuisena perustettuun omaan perheeseen kuului 1980 ja 1984 syntyneet tyttäret ja avioliitto kesti aina loppuun asti. Ja tietenkin muusikon uran alku, vaiheet ja loppu.

Kirjan parhaita paloja ovat useista lehtihaastatteluista kootut pätkät 80- ja 90-luvulta, joissa tulee hyvin esille Sundqvistin terävä kielen käyttö ja sanavalikoiman laajuus. Levytys historia käydään läpi levy levyltä ja kappale kappaleelta hahmottaen kappelaiden tarinoita, mutta ei kumminkaan liian syvällisesti. Kertojina toimii bändikaverit ja muu mukana pyörinyt porukka aina levy-yhtiön väkeä ja Ylen työkavereita myöten.

Leffojen, musiikin ja kirjallisuuden suurkuluttaja lainaili musiikkiin ja radio-ohjelmiin ideoita sieltä täältä. Kaikkea mitä joku sanoi Göden(yleisin hänestä käytetty lempinimi) kuullen, hän saattoi käyttää tulevaisuudessa jossain biisissä ja radio-ohjelmissaan. Sävellyksiin oli otettu vaikutteita aina Italoiskelmistä kuin jostakin ajankohtaisesta tuoreesta jutusta, kuten vaikka En tahdo sinua enää kappaleen soundi on todennäköisesti keksitty ottaa omaan käyttöön 80-luvun alussa pinnalla olleesta elektronisesta synapop suuntauksesta.

Kirjassa käydään myös kattavasti läpi radiokoomikko ura ja jalkapallo kuviot. Myöskin Göstan luonteen vittumaiset puolet nostetaan esiin ja se miksi bändi ei keikkaillut, kerrotaan suhkot perusteellisesti.

Kirjan mukaan Gösta Sundqvist oli harvemmin alkoholia käyttävä perheenisä, työnarkomaani, sanaseppo ja tarinankertoja. Kappaleiden, levynkansien ja radiosketsien suhteen hänellä saattoi olla noin tuhat ideaa ja hän saattoi keksiä niitä lennosta koko ajan lisää. Suurten taiteilijoiden tavoin hän oli talousasioissa huono ja viimeisten elinvuosien teokset olivatkin tehty enemmän liukuhihnamaisesti taloudellista hyötyä tavoitellen. Sydänkohtaukseen 46-vuotiaana menehtynyt monilahjakkuus oli vielä viimeisenä elinpäivänään studiossa pää täynnä uusia biisi-ideoita.

 

Selkeä ja helppolukuinen kirja on tehty mestaria kunnioittaen ja siitä avautuu realistisen tuntuinen kokonaiskuva tästä mystisestä hahmosta. Ainut mitä kirjasta puuttui oli se, että perheenjäseniltä ei ollut yhtään kommenttia. Luulisi, että ainakin jokaisella “Leevien” levyllä laulaneella siskolla Haije Sundqvistillä olisi ollut jotakin sanottavaa.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *