Levynurkka vol 12 – The Creepshow, The Midnight Ghost Train & Jaya The Cat

 

Levyarvioissa kanadalaisen psychobilly bändi The Creepshown, jenkkiläisen blues stoner kantri trion The Midnight Ghost Trainin ja reaggaepunk bändi Jaya the Catin uudet levyt

 

 

The Creepshow – Death My Door

 

Kanadalaisen Psychobilly bändin viides albumi alkaa räväkästi levyn nimi biisillä, joka antaa hyvän kuvan levyn sisällöstä. Kontrabasso tömisee, kappaleiden melodiat ovat tarttuvia ja laulajan äänessä on käheän seksikäs soundi.

Laulaja Kenda “Twisted” Legaspi hyppäsi mukaan “Creep” familyyn vuonna 2012 korvaten edellisen naislaulajan ja debytoi vuoden 2013 albumilla. Kendan ääni ja melodiantaju ovat aivan omaa luokkaansa, joka tulee esille varsinkin levyn päättävässä viimeisessä melankolisessa ja hitaassa My Soul to Keep kappaleessa.

The Creepshow ei ehkä ole niin tyly ja “aito” kuin HorrorPops, eikä niin omaperäinen kuin The Hillbilly Moon Explosion, mutta silti Death at My Door on hyvä albumi jossa bändin musiikillinen kehittyminen kuuluu hyvin myönteisesti

 

 

Kenelle: Tiger Armyn, Kitty in a Casketin ja Living Endin faneille

Tilanteeseen: Etkot

Arvosana:

 

 

 

 

The Midnight Ghost Train – Cypress Ave

 

Hidastempoiseen blues rockiin kantria ja stoneria sekoittavan jenkkitrion neljäs albumi yllättää vahvalla kokonaisuudellaan.

Bändi ei ollut ennestään millään tavalla tuttu, mutta jo ensikuuntelulla Cypress Ave koukutti mukaansa. Laulaja-kitaristi Steve Mossin synkässä, käheässä ja karkeassa lauluäänessä on jotakin taianomaisen koukuttavaa ja uhkaavaa. Kokonais tunnelmaltaan levy onkin, kuin ukkonen olisi tulossa. Stoner soundilla groovaavien kappaleiden kertosäkeissä on pientä salamointia ja säkeistöt ovat tunnelmaltaan aavistuksen painostavia, mutta liian tukkoisa.

Sateen jälkeisen sateenkaaren taivaalle tuo levyn kahdeksas biisi The Boogie Down, joka erottuu torvineen ja vierailevalla laulajalla (räppäri Sonny Cheeba) selkeästi levyn muista biiseistä. Erilaisuudestaan huolimatta kappale sopii loistavasti levykonaisuuteen.

Turhia hetkiä Cypress Ave ei sisällä ja bändi erottuu tällä levyllä selkeästi tuhansista muista saman genren bändeistä. Vuoden parhaita levyjä

 

 

 

Kenelle: Blues, stoner ja country faneille

Tilanteeseen: Aamukahvit tai darra-aamu

Arvosana:

 

 

 

 

 

Jaya The Cat – A Good Day for the Damned

 

Amsterdamin ikuisen vapun kaupungista käsin operoivan Reaggaepunkkareiden viides albumi. Alun perin Bostonissa 1998 perustettu bändi on sittemmin hollantilaistunut ja ainoa alkuperäisjäsen bändissä on laulaja Geoff Lagadec.

Kappaleiden sanoitukset jatkavat edellisiltä levyiltä tutuilla teemoilla kuten sydänsurut ja maailma pienen ihmisen silmin parempaa huomista odottaen, mutta kuitenkin pääosassa on edelleenkin ryyppäämiseen liittyvät jutut. Levyn ykkösbiisi on ehdottomasti Sweet Eurotrash ja Amsterdam toimii kanssa hyvin. Useammassa kappaleessa on koukuttavat introt, mutta kappaleet jää kokonaisuudessaan tylsäksi. Muutama selkeä täytebiisi, joiden kohdalla on täysin samantekevää, että olisiko kyseiset kappaleet koko levyllä.

Jotenkin tuntuu siltä, että bändin parhaat bileet ovat ohi mutta silti niitä yritetään väkisin jatkaa. Ei levy huono ole, mutta silti aiemmilta levyiltä tuttu nousuhumalasta mukavaan känniin fiilis on vaihtunut enemmänkin tukkoiseen krapulaan, jota yritetään väkisin parantaa. Ja ehkä albumin julkaisu ajankohta keskellä pimeintä talvea ei ainakaan suomalaiselle ole sopivin, tämän kaltaisen musiikin kuuntelemiseen.

 

 

Kenelle: Skareaggaepunkkareille

Tilanteeseen: Kesän odotteluun

Arvosana: 

 

 

 

 

 

Arvosteluasteikot 1-6 jossa 1 on heikoin ja 6 korkein. Kaikki levyt löytyy Spotifystä.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *