Levynurkka vol 2 – Psychobillyä, metalcorea & punkkia

Levyarvioissa legendaarinen Nekromantix, vanha kunnon NOFX, Dog Party, In Flames ja Nuoret Sankarit Joensuusta

 

 

Nekromantix – A Symphony of a Wolf Tones And Ghost Notes

 

Tanskalais-Yhdysvaltalaisen Psychobilly bändin yhdeksäs studiolevy. Vuonna 1989 Kööpenhaminassa perustetun orkesterin alkuperäisjäsenistä on enää jäljellä laulaja-basisti Kim Nekromantix. Itse ihastuin tähän bändiin vuonna 2000 ilmestyneen Undead`In` Liven myötä ja kolme kertaa olen todistanut tämän bändin aina loistavaa live esiintymistä.

Kappaleesta nimeltä Glow in the dark, tulee mieleen bändin vanhemmat hittibiisit. Coffingbass erottuu totutusti kappaleista ja lyriikat käsittelevät kauhuelokuvien teemoja. Hyvin perinteinen ja odotukseni mukainen Nekromantix levy. Bändin faneille varmaan uppoaa, mutta jos et ole Psychobillyn ystävä niin tuskin tästä mitään irti saat.

 

Kenelle: Psychobillyn ystäville.

Tilanteeseen: Psychobilly Night Out.

Arvosana: 

 

NOFX – First Ditch Effort

 

Fat Miken ja kumppaneiden bändin läpimurto tapahtui 1994 julkaistun Punk in Druplicin myötä. Ironisista lyyrikoistaan tunnetun bändin levyt ovat myyneet maailman laajuiseti yli 8 miljoonaa kappaletta.

Ennen oli kaikki paremmin kun huumeet saatiin diileriltä, nykyään lääkäriltä kertoo Oxy Moromic niminen kappale. Sid and Nancy nimisessä biisissä paljastuu yksi maailman suurimmista salaisuuksista, eli kuka tappoi Sex Pistolsin basistina tunnetun Sid Viciousin. Virallisesti Sid kuoli heroiinin yliannostukseen. Motiivina murhaajalla oli suhde Viciousin kanssa ja julkisen häpeän takia hänen piti tappaa Sid. Salaliitto on paljastunut. Nyt me kaikki tiedämme totuuden. Levyn viimeinen ralli Generation Z (noin 1995 tai myöhemmin syntyneiden sukupolvi) pohdiskelee tämän päivän lasten tulevaisuutta tässä maailmassa, jossa ihmisoikeudet ja vapaus ovat vain sanoja. Yllättävän syvällinen ja ajatuksia herättävä kappale.

Kyllä NOFX on edelleenkin hyvä bändi, joka ei nuole edelleenkään kenenkään persettä tai tee kaupallisia kompromisseja, vaan sitä omaa juttuaan.

Kenelle: Tavallisille ihmisille, jotka ymmärtävät ironiaa.

Tilanteeseen: Arkisiin tilanteisiin, muistuttamaan siitä että et ole maailman ainoa maailmaa vihaava ihminen.

.

Arvosana: 

 

Dog Party – `Til You´re Mine

 

Bändin Spotify sivun tietoja osan mukaan: Kalifornian Sacramentossa vuonna 2005, yhdeksän ja kuusivuotiaat Gilesin siskokset tekivät ensimmäisen kappaleensa bändille jonka nimesivät myöhemmin Dog Partyksi. Nyt 11-vuotta myöhemmin on ehditty julkaista yksi EP ja neljäs kokopitkä levy elokuussa 2016. On ehditty myös keikkailla Euroopassa ja olla Green Dayn lämppärinä jenkeissä. Kaikki tämä alle 20-vuotiaana.

Duo möykkää nopealla tempolla särökitaran ja rumpujen voimalla. Ramones soundilla, yllättävän kypsää materiaalia, jota luulin alunperin vähintään 30-vuotiaiden tekemäksi. Välillä soitetaan tylsää punk poppia ja sitten  surf pop vaikutteista 70-luvulta kuulostavaa Garage punkkia tyttökiljunnalla tehostettuna. Joissakin biiseissä on joku kelvollinen kitarasoolokin. Ehkä bändi ei kuitenkaan ihan vielä ole luovuutensa huipulla.

Kenelle: Nuorekkaille tyttö rockin ystäville.

Tilanteeseen: Kun miettii onko nuorissa tulevaisuus. On.

Arvosana: 

 

 

In Flames – Battles

 

Ruotsalainen Melodic death metallin pioneeri bändeihin kuuluva bändi, kaivoi lopullisesti kuopan itselleen. Suunta on ollut kyllä havaittavissa parilla edellisellä levyllä. On ruvettu tekemään metolcorea popahtavilla kertosäkeillä. Joistakin kitarasooloista tulee mieleen 80-luvun glam rock. Useampaan kappaleeseen tungettu nais taustalaulua, kun korkeintaan yhteen kappaleeseen olisi ollut tarpeellista. Musiikillisesti niin paljon muuttunut viimeisimmän 15-vuoden aikana, että hankala muistaa että bändi teki joskus kelvollistakin musiikkia. Mullat päälle, levätköön rauhassa.

 

Kenelle: Bring Me The Horizonin faneille.

Tilanteeseen: Kun haluaa muistutuksen siitä, että oliko ennen kaikki paremmin.

Arvosana: 

 

 

Nuoret Sankarit – Kaupungin Viha

 

Joensuulaisen punk bändin debyyttilevy. Bändi on ehtinyt julkaisemaan aiemmin muutaman seiskatuumaisen.

Ajan hermoilla ollaan monessakin biisissä työttömän tai pienituloisen ihmisten näkökulmasta. Omasta itsestään ollaan ylpeitä, eikä muiden mielipiteet kiinnosta.

Viikonloppufaijasta tulee aavistuksen mieleen Kivesveto Go Go. “Sekoilee netissä ja kuuntelee Zekee”. Vielä lapsia tähän kurjaan maailmaan, kun ei itsestään pysty huolta pitämään, mutta voisihan lapsilisillä ostaa levyjä.

Kaduilla tapellaan kertoo nuorista urheista kaljupäisistä poikaporukoista, jotka hakkaa promille päissään huvikseen ihmisiä kaduilla. Kumma juttu kun nämä poikaporukat eivät ole saaneet yleistä hyväksyntää, vaikka näitä on ollut 90-luvulta alkaen.

Valkoinen heteromies on kaikille ressukka valkoisille heteromiehille joilla on rankkaa tämän päivän nopeasti muuttuvassa maailmassa, jossa ei saa olla isäm maallinen.

Kenelle: Kotimaisen punkin ystäville.

Tilanteeseen: Punk`s not dead.

Arvosana: 

 

 

 

Arvosteluasteikot 1-6 jossa 1 on heikoin ja 6 korkein. Kaikki levyt löytyy Spotifystä.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *