Levynurkka vol 5 – Punkkii, rokkii ja humppaa

Levyarvioissa Huora, Satans Takes A Holiday, Hasta La Vista Social Club ja Eläkeläiset

 

 

Huora – Hukutaan paskaan

 

Kännissä ja läpällä perustetun laulu- ja soitinyhtye Huoran debyyttilevy. Pilke silmäkulmassa shokeeraavan bändin levyllä kuvaillaan överiksi menevä ryyppyputki.

Tamperelaisesta bändistä tulee musiikillisesti mieleen vuosituhannen vaihteen ajan Alternative metallin parhaat puolet ja punk on enemmänkin lyriikoissa. Sanoituksissa on päihteiden käytön varjopuolien lisäksi myös terävää ja ajatuksia herättävää yhteiskuntakritiikkiä. Laulajan ääni sopii erinomaisesti raaempaan ja puhtaampaan lauluun.

Kotibileet biisissä sekoillaan, mutta kuitenkin ollaan omasta mielestä niin normaalia, ettei tarvitse hoitoon mennä. Sori siitä kappaleessa raivotaan paskaa maailmaa, jossa ei jaksa muuten kuin kovilla & kiljulla. Sitten tuli Darra ja P.A-ska:ssa muistutetaan, ettei työllä elä ja raha ei ole mun valuuttaa. Sen jälkeen tekisi mieli tunkea Kaikki uuniin, pyydetään ihmisten oikeesti apua ja kaikki päättyy hautajaisiin.

Levyn äänityksessä laulun ja soittamisen yhteen naittaminen on onnistunut lähes täydellisesti. Aina jaksaa ärsyttää pitkän linjan musiikkia työkseen tekevien suomalaisten bändien ja artistien  levyt, joissa laulu on miksattu niin kovalle, että musiikki hukkuu laulun alle.

Varmaan parhain suomenkielinen punkrock-levy sitten vuonna 2012 ilmestyneen Pää kiin Pää kii levyn.

Kenelle: Kaljaan meneville punkrockin ystäville

Tilanteeseen: Nousuhumalaan, känniin, darraan, kakkospäivän uuteen nousuun, känniin, sekoiluun, darraan, darra kaljoille ja tästä kaikesta selviämiseen.

Arvosana: 

 

 

 

 

Satan Takes A Holiday – Aliens

 

Rock`n Rollia ja Garage rockia yhdistävän Ruotsalaisen trion aiemmat kolme levyä ovat olleet lähinnä kuin päättömän kanan juoksua ja bändistä on tullut vahvasti mieleen köyhän miehen The Hives. Länsinaapurin kovimpiin live esiintyjiin kuuluvan bändin neljäskin levy rokkaa energisesti edellisten tapaan, vaikka rytmi on aavistuksen rauhoittunut ja kappaleet erottuvat toisistaan selkeämmin, joka on hyvä asia. Eteenpäin on menty.

Levyn kovinta antia on Ladder To Climp niminen biisi, josta tulee aavistuksen mieleen jenkkibändi Fidlarin Cheap Beer ralli. Love Me Like I Love Messä on hyvän mieleenpainuvan intron lisäksi myös nokkelat sanoitukset kertosäkeessä. Why Don´t We Do It In Road nimisestä kappaleesta tulee hetkittäin tulee mieleen The White Stripes.

Bändi vaikutti jäävän kolmannen levyn julkaisun jälkeen Ikuiseksi lupaukseksi, mutta osoittikin tällä uusimmalla levyllään kelvolliseksi ja kehittymis kelpoiseksi yhtyeeksi. Toivon mukaan bändi jatkaa valitsemallaan tiellä.

 

Kenelle: Kreisin Garage rockin ystäville

Tilanteeseen: Etkoille

Arvosana: 

 

 

 

Hasta La Vista Social Club – For The Greater Good

 

Kiuruvedeltä kotoisin olevan melodista punk rokkia soittavan bändin viides levy. Bändi on niitä harvoja suomalaisia bändejä, joka kuulostaa aavistuksen Social Distortionilta ja varsinkin bändin aiempien levyjen biisien sanoituksissa on ollut paljon kaikuja Mike Nessin elämänkatsomuksesta.

Tämän bändin etu on se, että se saa tehdä rauhassa kotikaupungissaan sitä omaa juttuaan, eikä altistu Hesan trendeille. Tämän bändin haitta on se, että Kiuruvedeltä on liian pitkä matka lähteä joka kuukausi Etelä-Suomen keikkapaikkoihin, joista voisi tavoittaa potentiaalisia kuulijoita.

Aiempiin levyihin nähden, suoraviivaiset kovispunkrock-rallit ovat vähentyneet ja tilalle on tullut soundimaailmaltaan ja sanoituksiltaan aikuisempia ja monipuolisempia kappaleita, mutta kumminkin se bändin alkuperäinen juttu ja uho on tallella. Sellaistahan se ihmiselämä on, että yli 30-vuotiaana ei enää jaksa kylillä huutaa, että kyttä on natsisika ja näyttää keskisormea ja persettä joka viikonloppu kännipäissään, mutta päässä elää aina se kapinallinen sielu.

Useamman kuuntelukerran vaativa levy avautuu hiljalleen, mutta tuhlaajapoika kappale Back Homen lisäksi levyltä on hankala nostaa mitään muuta kappaletta korokkeelle tästä tiukasta kokonaisuudesta.

Kalsarikänni kaljanjuontirokkia parhaasta päästä.

 

Kenelle: Melodisen punkrockin ystäville

Tilanteeseen: Perjantai

Arvosana: 

 

 

 

Eläkeläiset – Humppa of Finland

 

Suurinta mitä suomalainen bändi tai artisti voi Suomessa saavuttaa on se, että pääsee Aku Ankka-lehteen hassulla nimiväännöksellä. Toiseksi suurin kunnianosoitus musiikillisesta onnistumisesta on se, että Eläkeläiset tekevät jostakin kappaleesta humppa coverin.

Eläkeläisten kappaleita kuunnellessa on aina hauskaa arvuutella mistä kappaleesta humppaversio on tehty. Aiemmilla levyillä on ollut mm. Queenin, Dead Kennedysin ja Iron Maidenin kappaleita. Tällä kertaa arvuuttelua helpotti tieto siitä, että kaikki kappaleet ovat suomalaisten esittäjien kappaleita.

Muutaman kuuntelukerran jälkeen 19 kappaleen kokonaisuus hämmensi. Tutun kuuloisia melodioita, mutta en keksinyt muuta kuin VOF:sta tutun tuomarin ainoan onnistuneen kappaleen 2010-luvulla ja paljon radiosoittoa saaneen 2000-luvun alun hiphop ryhmän hittibiisin.

Sitten sorruin Eläkeläisten Wikipedia sivuille kurkkaamaan, mitkä kappaleet olivat kyseessä. Useamman tutun vientiliukuhihnametalli-kappaleen ohella, itselleni muutaman ihan täysin tuntemattoman esittäjän kappaleita. Ainakin olisi pitänyt tunnistaa yksi Euroviisuista tuttu kappale.

Kun malttaa pysyä poissa Wikipediasta, niin kyllä tästä saa useamman kuuntelukerran verran iloa, jolla saa testattua kuinka hyvin tuntee suomalaisen englanninkielisen musiikin.

 

Kenelle: Humppa tyypeille

Tilanteeseen: Darrapäivä tai menomatka festareille

Arvosana: 

 

 

 

Arvosteluasteikot 1-6 jossa 1 on heikoin ja 6 korkein. Kaikki levyt löytyy Spotifystä.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *