New York osa III – Bronx, East Village & Williamsburg

Bronx – Sunnuntai 29.5.2016

Darra ja väsymys. Meksikolaista ruokaa ja shoppailua. Melkein viikossa Etelä-Bronxin keskus The Hub oli alkanut tulla tutuksi. Subway aseman läheisyydestä lähtee eri suuntaan katuja joiden varrella on runsaasti vaateliikkeitä, ruokapaikkoja ja muita sekalaisia liikkeitä. Hintataso oli edullinen ja en usko että ihmiset tulevat muualta New Yorkista hengaamaan tai shoppaamaan alueelle. Varsinkin hip hop tyylisiä vaatteita oli runsaasti tarjolla alueen vaateliikkeissä .

 

 

Jos nyt amerikan alkuperäisväestön ja ensimmäisten siirtolaisten historia skipataan täysin ja hypätään 1800-luvun loppuun, Bronx oli  pelkkää peltoa maajusseineen. New York Cityn kasvaessa kaupunki on levinnyt myös mantereen puolelle. Muut kaupungin osat eli Manhattan, Brooklyn, Queens ja Staten Island ovat saarilla.

Asukkaita tässä kaupunginosassa on noin 1,4 miljoonaa. Amerikkalaisessa kaupungeissahan on tärkeää ilmoittaa mistäpäin väestö on lähtöisin. Tässä tapauksessa vuoden 2013 tilastojen mukaan latinoita olisi 54,6%, afroamerikkalaisia 43,3% ja loput aasialaista syntyperää tai jotakin sinnepäin.

Tunnettu Bronxissa syntyneitä tai siellä lapsuutensa viettäneitä ovat ovat mm. Näyttelijä-muusikko Jennifer Lopez, ohjaaja Woody Allen, Aerosmithin laulaja Steven Styler ja näyttelijä Al Pacino.

No matter where I go, I know where I came from (South-Side Bronx!)”…..”I’m still, I’m still Jenny from the block”. Nykyinen Hollywood diiva J Lo ei ole unohtanut mistä hän on kotoisin.

Bronxin huono maine on ehkä joillekin suomalaisillekkin tuttu asia. 1960-1990 Bronx oli ollut oikeasti paha paikka. Urbaanin rappeutumisen seurauksena vanhan työläisalueen valtasivat huumeet, väkivalta ja tuhopoltot jotka olivat osa arkipäivää. Elvyttäminen oli alkanut vasta kahdeksankymmenen luvun lopulla, jolloin uusiin asuntoihin ja muihin ihmisille välttämättömiin yhteiskunnallisiin palveluihin panostettiin isolla rahalla. Mutta vielä tänäkin päivänä Bronxia pidetään vähän huonompana asuinalueena. Shitholena.

Joskus 70-luvun alussa Bronxissa oli usein afroamerikkalaisten nuorten katujuhlia. Niissä todennäköisesti grillattiin, nautittiin alkoholia ja musiikkia soitti DJ. Jotkut DJ:iit keksivät laulaa omaa puhelaulua kappaleiden sellaisiin kohtiin missä ei lauleta. Nykyään tämä musiikin päälle laulettava puhelaulu tunnetaan nimellä Hip hop. Tämän hetken kaupallisesti suurin musiikki genre. Bronxia pidetään Hip hopin synnyinkotina.

 

 

Päivä aikaan kaduilla oli yleensä melkoinen vilinä. Alkuun hieman jännitti pyöriä The Hubin alueella, kun katukuva muistutti amerikkalaisista elokuvista tuttuja Gettoja, jonne poliisitkaan ei mene. Äkkiä kuitenkin huomasi että ihmiset ovat ihan normaalia ihmisiä joita ei kiinnosta kuka kadulla kävelee. Muutama tyyppi tuli pummimaan röökiä, muuten kukaan ei kiinnittänyt sen kummemmin huomiota Bronxin kaduilla. Ulkoisen olemuksen perusteella elämää nähneitä ja kokeneita ihmisiä kyllä näki paljon. Ainut puute hotellin läheisillä huudeilla oli se että ei ollut baaria ollenkaan.

 

Empire State Building, East Village &  Williamsburg – Maanantai 30.5.2016

Maanantai aloitettiin tutustumalla Empire State Buildingiin.

Vuonna 1931 valmistuneessa pilvenpiirtäjässä on 102-kerrosta, mutta turistit pääsevät vain 86-kerrokseen jossa on näköalaterassi. Kokonaiskorkeus toimisto käytössä olevalla rakennuksella antenneineen on 449 metriä. Sujuvat järjestelyt eikä turhaa jonottamista. Meillä taisi mennä noin vajaa tunti kohteessa käyntiin.

 

 

Taksilla ei oltu hirveästi ajettu, joten ajattelimme testata minkä hintaisia Manhattanin sisäiset matkat ovat Yellow Cabilla. Noin kolmen kilometrin matka East Villageen maksoi vaivaiset 10 dollaria, joka tuntui mielestämme uskomattoman halvalta. Kun Helsingin keskustasta taksikyyti Kallioon maksaa yleensä noin 15 euroa.

East Villagen kuvittelin olevan Lontoon Camden Townin tyylinen paikka, jossa olisi paljon baareja, levykauppoja ja pieniä vaateliikkeitä. Baareja oli, juuri muuta ei. Syötiin baarissa ja yritettiin vetää kännit, joka oli haastavaa laimeilla olut merkeillä. Illemmalla oli tarkoitus mennä HC/Sludge-keikalle.

Tuli tietysti ennakkoon NYC:tyn keikat tarkkaan katseltua. Songkick.com sivusto tässä auttoi kovasti. Yli 600 keikkaa samaan aikaan kun ollaan kaupungissa. Ei mitään erikoista kuitenkaan sattunut. Olisin itse toivonut “eikoskaan” Suomessa käyneitä bändejä kuten Yeah Yeah Yeahsia tai The Murder City Devilsiä. Mutta ei nyt vaan sattunut. Olisi ollut tarjolla artistia ja bändejä mm. The Monkees, Selena Gomez tai  Billy Joel. Ei kiinnosta. Sitten vaihtoehtoisempaa kuten T.S.O.L, Cro-Mags ja Venom Inc.

Ohjelmaa oli kuitenkin niin paljon kymmenelle päivää että joku keikka piti valita ennakkoon. Päädyin valitsemaan Dischargen, Eyehategodin ja Toxic Holocaustin keikan jonka olisi pitänyt olla Webster Hallin Marlin Roomiissa. Liput ostin ennakkoon TicketWebistä.

Keikkapaikan läheisyyteen päästyämme rupesi näyttämään epäilyttävältä, kun ekan esiintyjän pitäisi aloittaa hetken kuluttua ja paikan päällä oli meidän lisäksemme yksi pitkätukkainen hevari puhumassa vihaisena puhelimeen. Oveen oli tullut lappu jossa ilmoitettiin keikan siirtyvän jonnekkin tulevaisuudeen. Lattari hevari pariskunta saapui myös Marlin Roomin eteen kiroamaan sillä, hekään eivät olleet tienneet tapahtuman peruuntumisesta.

 

 

Kävin samana maanantaiaamuna brittibändi Dischargen FB-sivuilla, joilla ei ollut mitään tietoa jenkki kiertueen peruuntumisesta. Seuraavana päivänä katsoin sitten Eyehategodin FB-sivuilta niin he olivat kyllä ilmoittaneet edellisenä perjantai-iltana peruutuksesta, jonka syynä oli brittibändi Dischargen viisumiongelmat. Ja olihan tieto keikan peruuntumisesta ilmestynyt myös omaan sähköpostiini jota en ollut katsonut Amerikan mantereelle saapumisen jälkeen ollenkaan. 

Kyselimme lattari hevari pariskunnalta että, tietäisikö he mitään rock tai hevibaareja ja he neuvoivat meidät Brooklynissa sijaitsevaan Hevibaariin nimeltään Duffs Alcohol Abuse Center. Deliltä muutamat kaljat mukaan ja taxilla virran yli Williamsburghiin. Baarin läheisessä puistossa hieman lisää pohjaa ja sitten vielä muutamalle Duffsiin. Meidän lisäksemme siellä oli joku kymmenen ihmistä parhaillaan. Musana soi aika radiorockmainanen hevi. Seinällä oli kaikenlaista krääsää mm. Iron Maidenilta, Kissiltä ja muilta isoilta orkestereilta. Ei unta Brooklynissa asti(No Sleep Till Brooklyn). Ei nyt hirveästi olisi väsyttänyt, mutta ei oikein ollut meininkiä maanantai iltana joten hyvissä ajoin takaisin hotellille.

 

 

Taxi matka Bronxiin maksoin joku 50 dollaria. Oli semmonen tunne että ”tässä se elämä on, tämän takia minä elän ja maailma näyttää niin kauniilta” taxin viilettäessä yöllistä East Sideä pitkin Bronxiin. Hotellin lähellä sijainneen 24h Mäkin kautta nukkumaan. Viimeinen sammutti valot.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *