New York osa IV – Soho, Upper East Side ja kotiinpaluu

Soho – Tiistai 31.5.2016

Aamupäivä oli pyhitetty darralle. Jos olisin saman määrän juonut suomi kaljaa niin olisin varmaan maannut sängyn pohjalla koko päivän. Jotakin jenkkien olueksi kutsumassa juomassa oli vialla, ei tule semmoinen hyvä humala ja darratkin olivat aika kesyjä.

 

Käytiin pyörimässä Sohossa. Siellä oli baareja, ravintoloita ja paljon vaateliikkeitä. Löysin Dr.Martinsin kenkäkaupasta itselleni uudet kengät, jotka maksoivat noin 60 dollaria. Alueella oli liikaa turisteja joka teki alueesta ärsyttävän. Palasimme hotellille jo iltaseitsemän aikoihin. Sipsiä, Robert Galbraithin Pahan Polku-kirja ja teeveestä Bronxin uutiset. Uutisissa yleensä kerrottiin siitä että joku on taas tapettu jossakin päin New Yorkin kaupunkia. Ilta kymmeneltä nukkumaan.

 

 

Intrepid  Sea, Air & Space Museo – Keskiviikko 1.6.2016

Aikaisin liikenteeseen taas. CityPassilla Intrepid Sea , Air & Space Museoon joka sijaitsi Hell´s Kitchenin alueella Manhattanin West Sidellä. Museo on pääosin rakennettu käytöstä poistetun lentotukialuksen päälle. Yhteyteen on liitetty myös kylmän sodan aikainen sukellusvene.

Ei turhaa jonottamista. Kävin kurkkaamassa sukellusvenettä sisältä jonka jälkeen kiersimme lentotukialuksen kannella olevat helikopterit ja lentokoneet. Sisäkerroksessa oli vielä jotakin museo juttuja. Oltiin paikan päällä joku puolitoista tuntia. Ei kovin erikoinen loppujen lopuksi. Ehkä alle 10-vuotiaat pojat tai US Navy veteraanit olisivat innostuneet tai saaneet paikasta enemmän irti.

 

Viimeisen illan kunniaksi ajettelimme ottaa vielä pikku tumut. Katsoimme valmiiksi baarin Upper East Sidestä jonne menimme Subwayllä. Five Mile Stonen olut listalla oli reilut 20 olut merkkiä joita innokkaana pääsin testaamaan. Belgialaiset oluet maistui jo hieman oluella ja Bronx Pale Ale oli myöskin hyvää. Piikki auki, maksa lähtiessä. Ei tarvinnut jonottaa tiskillä kun saimme pöytään istuttuamme vakkari tarjoilijan, jota huidoin aina kun halusin uuden juotavan. Tupakalla piti käydä ulkopuolella ja ei mielellään ihan oven edessä. Ruoka mukaan lukien sain tuhlattu 75 dollarin piikin. Pikku huppeli päällä Subwayllä takaisin Bronxiin.

 

 

Kotiinpaluu – Torstai 2.6.2016  

Viimeinen päivä. Huoneen joutui luovuttamaan kello 12 mennessä ja lento lähtisi vasta illalla. Ajan tappaminen on aina hankalaa vikana matkapäivänä iltalentoa odottaessa. Syömisen jälkeen vielä hetki hengailua ja sitten taxilla JFK:lle.

Lentokentän tietokoneet olivat sekaisin, joten lähtöselvitykseen meni melkein kaksi tuntia. Turvatarkastuksessa oli myöskin ruuhkaa tietokone ongelmien takia. Lentokentän henkilökunta oli myös aavistuksen kireällä päällä.

Lentolippumme eivät ensin käyneet meille näyttötauluilla osoitetulle ovella ja meitä juoksutettiin toiselle ovelle jossa taas sanottiin että olemme väärällä ovella ja se edellinen ovi olisi oikea. British Airwaysin kone Lontoon Heathrowlle pääsi lähtemään tunnin myöhässä noin 21.45 paikallista aikaa. Ruokatarjoilun jälkeen en malttanut nukkua kun lentokone videoissa oli tarjolla Nälkäpeli Trilogian päätösosa Matkijanärhi osa 2, jota en ollut ennen katsonut. Melkein kolme tuntisen leffan loputtua yritin nukkua, mutta ei siitä tullut mitään ja kohta oltaisiin muutenkin Lontoossa.

 

Alunperin piti olla kaksi tuntia aikaa koneen vaihtoon mutta nyt sitä oli vajaa tunti. Turvatarkastukseen taas ja tuntui että oli maailman hitaimmat turvamiehet. He vitsailivat keskenään, eivätkä hoitaneet tehokkaasti heidän työtään. Saimme juosta jotta ehtisimme Helsinkiin menevään koneeseen. Meidän jälkeen koneeseen tuli vielä kymmeniä ihmisiä. Tässä vaiheessa hereille yli 19 tuntia ja tupakoimatta yli kymmenen tuntia kun JFK ja Heatrow ovat savuttomia.

Reissun tilavin lentokone, joku Finnairin uusi malli. Jalkojen ja edessä istuvan penkkiin jäi melkein viisi senttiä väliä joka on sopiva 186-senttiselle yli 100-kiloiselle ruholleni. Finnairin leffavalikoimasta löytyi Eddie the Eagle komedia joka kertoo brittiläisestä mäkihyppääjästä Eddie Edwardista. Pakko oli ottaa kahvi ja kalja että pysyisi hereillä. Leffan loputtua katsoin vielä Motörhead-dokkaria ja pistin volumet täysille, kun hereillä pysyminen rupesi olevan liian haastavaa.

Helsinki-Vantaan terminaaliin päästyä suorilla tupakkakoppiin, kun oli tullut oltua melkein vuorokausi hereillä ja ilman röökiä joku 13h stressaavissa tilanteissa niin piti polttaa ihan kaksi putkeen.

Väsytti niin kympillä, että otettiin taksi Kallioon.

Stadi oli mun hima taas. Hellepäivä Kalliossa, paljon huutavia juoppoja liikenteessä. Pakastepitsa, suihku ja 12h yöunet putkeen. Viimeinen sammutti valot.

 

New York – Yhteenveto

Jokainen tietenkin matkustaa tyylillään, mutta New Yorkin matkan kestoksi ei riitä yksi viikko. Meidän kymmenen päivää oli neljä päivää liian vähän. Niin paljon jäi tekemättä ja näkemättä.

Hotellit tottakai maksaa Manhattanilla, mutta jos ottaa hotellin esim. Queensistä tai Bronxista niin säästää takuulla. Meidän Bronxin hotelli ei ollut pieniä puutteita lukuun ottamatta mikään paskaluukku tai rotankolo vaan laadukas ja rauhallinen hotelli. Siivooja kolkutti joka aamu oveen että siivotaanko tänään.

Ruoka, juoma ja vaatteet oli aavistuksen edullisempaa kuin Suomessa jollei vaadi mitään luxusta.

Tupakointi New Yorkissa on synti. En ole missään aiemmin tuntenut niin paljon häpeää tupakoinnista kuin Isossa Omenassa. Todella harvat polttavat ja jos polttaa se pitäisi yrittää tehdä se hieman piilossa. Röökiaski maksaa halvimmillaan noin 11 dollaria, joka takuulla rajoittaa tupakointia. Ennakkoon varasin suomesta 10 askia mukaan tupakkaa. Harvat kioskit tai Delit edes myivät tupakkaa koska se on niin kallista ettei kukaan muutenkaan ostaisi. Hotelliin sisäänkirjautuessa tuli allekirjoittaa lappu, jossa luki että jos polttaa hotellin sisällä on velvollinen maksamaan 200 dollarin sakon hotellille.

Julkijuopottelua ei paljon kaduilla esiintynyt vaikka Liquer Storeja ei tarvinnut erikseen etsiä. Paperipussiin pakattua kaljaa sai helpoiten Deleistä, mutta joissakin ei ollut ollenkaan ja tai oli kaljat piilossa tiskin alla. Baareissa olut maksoi happy hour aikaan noin 3 dollaria, muulloin noin 5-6 dollaria plus dollarin tippi.

Yleisesti ottaen ihmiset olivat ystävällisiä ja heittävät mielellään small talkkia.

Halvin ja kätevin liikkumismuoto on tottakai Subway, mutta siitä huolimatta kannattaa ottaa huomioon matkojen kestot kun esim. JFK-Manhattan matka kestää puolitoista tuntia. Nopeiden paikasta toiseen pääsee tietenkin taxilla, joilla matkustaminen on aavistuksen halvempaa kuin Suomessa. Ainakin Manhattanilla ja Brooklynissä taksin sai huitomalla kadun reunassa. Parin kilometrin matkat maksoi noin 10 dollaria ja noin 20 kilometrin matkat jotain 40-50 dollaria.

Netissä liikkuvien huhujen mukaan ei kannata mennä heinä-elokuulla koska koko kaupunki haisee paskalle jatkuvien yli 30 asteisen helteiden takia. Huhtikuu tai lokakuu on säiden suhteiden järkevin aika vierailla kaupungissa.

Kaikki mustat ja lattarit eivät olekaan valkoihoisia vihaavia jengiläisiä. Kuuluvatko kaikki amerikanitalialaiset mafiaan ei selvinnyt.

Perus ruokamestat olivat ihan karseita ja ruuissa ei ole yhtään suolaa. Annokset olivat liian isoja suomalaiselle miehelle joten rupesin syömään lihaisia salaattiaterioita jotka sain yleensä syötyä loppuun.

2000 dollaria vaihdoin ennakkoon, mutta 550 dollaria jäi jäljelle.

Kokonaisuudessaan reissu tuli maksamaan noin 3000 euroa, joista puolet lentoihin ja maijoitukseen. Menee kyllä pienemmälläkin budjetilla mikäli liikkuu vain Subwalla ja ei syö turistimestoilla. Henkilökohtaisesti taloudellisesti kerran elämässä reissu.

Kokonaisuudessaan hieno reissu. Tuli nähtyä niin paljon kaikkea amerikkalaisista elokuvista tuttuja juttuja, joita ei koskaan kuvitellut näkevänsä paikan päällä. New York City on paikka mikä jokaisen ihmisen pitää elämänsä aikana nähdä ja kokea.

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *