Perinteinen Tuska 2016

Keski-ikäisillä nuorille ja vähän iältään vanhemmille suunnattu heavy festivaali Tuska järjestettiin 19 kertaa perinteisesti juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna Helsingin Suvilahdessa. Itse nyt neljättä kertaa paikan päälle.

Niin kyllästynyt Suomi festareihin. Rahaa menee liikaa, anniskelualueet ärsyttää ja muu suomi säännöstely siihen päälle. Jos tykkäät live musiikista ja on mahdollista nähdä useita kiinnostavia bändejä saman päivän tai viikonlopun aikaan, niin minkäs teet. Pitkään epäröin että menenkö koko festivaaleille ja 125 euroa maksavan 3-päivän lipun ostin vasta paria päivää ennen festivaalia.

 

Perjantai 1.7.2016

Herätys kellon soimiseen 11 aikaan aamulla. Äkkiä kahvia ja sitten kalj…Söin ravitsevan ja terveellisen aamupalan. Olin varannut kaljaa riittävästi koko viikonlopulle jo edellisenä iltana ettei tarvitse käydä 40-metrin päässä sijaitsevassa kaupassa uudelleen “kiireisen” viikonlopun aikana. Ensimmäinen kalja auki 12.30.

Suomalaisille festivaaleille ei mennä selvinpäin juomaan 7 euroa maksavaa lämmintä kaljaa, vaan on tärkeä ottaa sopivasti pohjaa, ettei mene liikaa rahaa. Pettymys oli valtava kun Sörnäisten rantatien ABC oli lopettanut toimintansa. Yleensä ollaan tehty niin että ollaan käyty aina kesken Tuskan hakemassa kylmää pari euroa maksavaa kaljaa Apsilta ja menty juomaan narikka alueelle jossa omien juomien juominen on sallittu. Narikkaan voisi jättää esim. Säkin jossa on kaljaa ja käydä aina väli ryypyllä, mutta itseäni ärsyttää maksaa säkin jättämisestä kolme euroa ja sitten vielä kolme euroa erikseen jos käy säkillä hakemassa juotavaa. Niin turhaa rahastusta, mutta halvempaa kuin juoda 7 euron lämmintä kaljaa itse festivaalialueella.

Tuskallehan on tyypillistä että festivaaleilla esiintyy melkein joka toinen vuosi samat bändit. Kuten esim. Testament on ollut 2010,2013 ja nyt taas. Ilmeisesti ei ole olemassa tai saatavilla päälavan mittoja täyttäviä bändejä. Sitä miten kapasiteetiltään aavistuksen pienempi Nummirock onnistuu joka vuosi järkkäämään eri ulkomaiset bändit festareilleen en tiedä.

Sen kyllä ymmärtää ettei Suomen kokoisessa maassa ole tarpeeksi suomalaisia ison lavan mittoja täyttäviä bändejä.

Tämän vuoden suurin uudistus oli kakkoslavan asemassa oleva telttalava. Eli lava sijaitsee teltan alla.

 

Festivaalialueelle sisään menon jälkeen telttalavan kaljakarsinan tiiviiseen tunnelmaan. Karsinat on ilmeisesti jäämässä historiaan alkoholilain uudistuksen myötä ehkä jo ensi vuonna. Suomen lisäksi ainakin Ruotsissa on festarilla nämä kirotut karsinat. Olisi kyllä tervetullut uudistus.

Koff on ainut olut jota en pysty juomaan, kun se maistuu kännissäkin väljähtyneelle kuselle. Jouduin kiskomaan euron kalliimpaa Coronaa koko viikonlopun. Otin vielä yleensä kyytipojaksi punaviiniä jota tissuttelin pidemmän aikaa. Juomat maksoivat yhteensä noin 16 euroa.

Kolme keikkaa festivaalin aikana tekevä jyväskyläläinen Swallow the Sunin melankolinen tunnelmointi hevi ei oikein rokannut henkilökohtaisesti aurinkoisessa perjantai nousuhumalassa. Tätä bändiä kuuntelee mieluiten marraskuisena sunnuntaiaamuna krapulassa, silloin se toimii.

Hampurissa päämajaansa pitävään sludge/metal/rock/HC duo Mantarista en ollut ennen kuullut ennen kuin se ilmestyi Tuskan tämän vuoden ohjelmistoon. Aika äkkiä jäin koukkuun ja bändi oli itselleni festivaalin “pakkonähdä” bändi. Uransa nousukiidossa oleva Mantar julkaisi debyyttilevynsä suomalaiselle Svart recordsille vuonna 2014 ja keväällä uusin levy ilmestyi metallijätti Nuclear Blastin kautta.

Kattihalli oli puoli täynnä bändin aloittaessa. Kahden miehen voimin rumpujen ja kitaran voimalla rokkaava bändi sai nyrkit useamman kerran pystyyn settinsä aikana. Rokkas kuin perkele. Noin 40-minuuttinen setti tuntui liian lyhyelle, olisi voinut vielä pidempäänkin soittaa.

Kaljakarsinasta seurasimme vuoden 2006 Euroviisut voittaneen Lordin keikkaa päälavalla. Piti tulla tämäkin päivä, että joutuu tämänkin bändin näkemään. Yllättäen ei niin pahalta kuullostanutkaan kuin ennakkoon arvelin. Sopi hyvin nousuhumalan taustamusiikiksi.

Toinen “pakkonähdä” bändi oli norjalainen Kvelertak, jonka olen aiemmin nähnyt kolme kertaa livenä. Black metallia ja Turbonegrolta varastettuja kitara riffejä yhdistelevän bändin lyriikat ovat norjankielisiä ja käsittelevät lähinnä norjalaista mytologiaa ja viikinkitarinoita.

Keväällä ilmestynyt uusin levy oli suuri pettymys. Eka levy oli kova, toinen ihan jees mutta viimeisin levy oli jo puuduttavan tylsää kuunneltavaa liian samankaltaisten kappaleineen. Eihän sitä koko ajan voi samaa biisiä soittaa ja joka levylle täytyy uudistua. Tämän bändin uudistuminen on mennyt huonompaan suuntaan.

 

Bändi esiintyi telttalavalla. Jone Äijä Nikula kuulutti bändin lavalle rautaiseen tyylinsä. Settilista oli suunnilleen sama mitä bändi on vetänyt koko kesän muilla Euroopan festareilla. Kolmantena tuli ensimmäisen levyn hittibiisi Mjød. Sitten tuli ilmeisesti uudempaa matskua, joten kävin hakemassa lisää juotavaa. Ja sitten kuin varkain keikka jo loppuikin. Ei nyt rokannut ihan niin kuin olin kuvitellut.

Rupesin olemaan kännissä.

Loppuilta menikin iloisen humalaisesti. Testament ei kiinnostanut ennakkoon ollenkaan ja kun olen nähnyt bändin jo viisi kertaa aiemmin enkä vieläkään tajua sen hienoutta.

Kaverin hävitin. Kyselin ihmisiltä, että olisiko kukaan nähnyt parrakasta, kaljupäistä, tatuoitua + 30-vuotiasta nuorta miestä jolla on musta bändi t-paita päällä. Joku oli ehkä nähnyt kuvaukseen sopivan henkilön.

Avantasiaakin jouduin hetken seuraamaan. En ymmärtänyt mitä tämä radionova heviä soittava bändi teki perjantain päälavan viimeisenä bändinä. Makuasiat, pyh. Makuasia on semmoinen että toinen tykkää Metallicasta ja toinen Megadeathtistä. Mutta Avantasia perjantain päälavan viimeisenä bändinä, niin hohhoijaa.

MuCavassa väli paukku ja sitten Majava baariin, jossa sain juotua puolikkaan vodkan mehulla. Sitten oli aika lähteä kotiin nukkumaan.

Viimeinen sammutti valot.

 

Lauantai 2.7.2016

Darra ja ylösnousemus kello 12 maissa aamulla. Tuskan päivän ohjelmistossa ei tälle päivälle ollut mitään pakko nähtäviä, joten tänään voisi keskittyä juomiseen. Kaverit olivat olleet jo ajoissa paikan päällä, kun itse selvisin vasta kolmen maissa paikan päälle. Narikka alueella asfaltilla istuen vettä, Sollia ja vodkaa mehulla.

Saatanallista black metallia veivaava norjalainen Tsjuder oli ihan mielenkiintoinen esiintyjä, vaikka heidän musiikkinsa päälle en niin ymmärräkään. Seuraavana päälavalla esiintynyt kuopiolainen Turmion kätilöt tuli taas katseltua anniskelualueelta Corona ja punaviinilasi kourassa. Perus Anthraxin ja normi Stam1nan jälkeen olisi pitänyt olla Kattihallissa harvemmin keikkailevan Lord Vicarin keikka, mutta se olikin esiintynyt jo paria tuntia aiemmin Havokin paikalla. Jenkki thrash bändi Havokin lento oli myöhässä, joten bändien esiintymispaikkoja oli muutettu. Tästä muutoksesta oli kuulemma kuulutettu eri lavoilla ja somessa. Itse tuli seurattua vain kännykkä appsin aikataulua, johon aikataulu muutos ei ollut ilmaantunut. Tosin appsin pääsivulla siitä oli kerrottu. Eräs seurueemme jäsen oli juuri tullut Tuskaan pelkästään lauantaina juuri Lord Vicarin takia, joka jäi häneltä nyt sitten kokonaan näkemättä. Jatkossa täytyy muistaa käydä somessa vähintään kerran tuntiin, ettei tällaista pääsisi sattumaan.

Vettä rupesi satamaan jo aiemmin illalla. Ruotsalaisen Ghostin olen nähnyt pari kertaa, mutta en ymmärrä mikä bändissä niin viehättää. Moni Tuskan kävijä ymmärsi bändin päälle jonka ansiosta lauantai oli loppuunmyyty. En jaksanut jäädä sateeseen katsomaan bändiä vaan lähdin Loosisterin kautta kotiin.

Viimeinen sammutti valot.

 

Sunnuntai 3.7.2016

 

Ei läheskään niin paha darra kuin lauantaina. Reippaasti kohti Suvilahtea sadetakki päällä. Alueella oli huomattavasti väljeempää kuin edellisinä päivänä. Eli ei jonoja.

Päälavalla esiintyvän yhdysvaltalaisen metalli hc bändi Hatebreedin näin viimeksi Tuskassa 2012. Silloin se oli sen festivaalin kovimpia esiintyjiä. Silloin bändi esiintyi aurinkoisena perjantai-iltana, nyt sateisena sunnuntai-iltapäivänä. Ei toiminut niin hyvin kuin silloin viimeksi. Hittikappale Destroy everything tuli jo alkupäässä. Ainakin yhden biitin bändi sai yleisöön pyörimään. Ihan jees veto.

Kattihalliin oli survoutunut ihmisiä katsomaan brasilialaista trash hevibändi Nervosaa. Sao Paulosta kotoisin olevan trion soittaja ovat naisia. Laulaja karjahteli äijämäisiä välispiikkejä melkein joka kappaleen väliin. Yhdessä spiikissä laulaja kertoi myös että heidän bändinsä unelma on ollut päästä soittamaan Tuskaan ja nyt heidän yksi heidän unelmistaan toteutui. Hieno homma.

Ei meinannut enää Corona ja punkku upota, joten jouduin siirtymään Cocktail puolelle josta sai 9,5€ hintaisia drinkkejä.

Ranskalainen Gojira tykitteli progressiivistä death metallia noin tunnin ajan. Yllättävän kova livebändi, kun aiemmat vedot mitä olen bändiltä nähnyt ovat olleet kuppasessa Suomen Sonispheressä ja kestäneet korkeintaan puoli tuntia.

 

Festareiden viimeisenä bändinä oli Children Of Bodom. Henkilökohtaisesti myöhäisteini-iän kovismusiikkia. Aikoinaan Pöndelle ajeltiin ympäri kylää teini Mazdalla ja huudatettiin Bodomin Hatebreeder levyä.

Ensimmäisen kerran näin Bodomit Tavastialla elokuussa 2003. Silloin keskellä viikkoa esiintynyt bändi oli vielä niin pieni, että ovelta sai lippuja. Tuo keikka oli ensimmäisiä jossa bändin kokoonpanossa oli Stonen legendaarinen kitaristi Roope Latvala. Tänä päivänä bändi on liian iso Tavastialle ja Trooper Latvalakin on jättänyt bändin.

 

Bändi räimi perussetin läpi. Lake of Bodom kappaleeseen tuli vieraaksi aiemmin mm. Turisaksessa soittanut hanuristi Netta Skog. Encoressa kuultiin covereita CCR:llä ja Ramonesilta. Se oli siinä sitten tämän vuoden Tuska. Alepasta sipsejä ja kotiin jännäämään voittaako Islanti Ranskan EM-puolivälierässä. Ei voittanut.

Viimeinen sammutti valot joskus 2.30 maanantai aamuna ja oli viikon darrassa.

Kokonaisuudessaan ihan onnistuneet festarit. 12 bändiä tuli nähtyä viikonlopun aikana. Rahaa meni ihan liikaa. Samalla rahalla olisi käynyt viettämässä pidennetyn viikonlopun jossakin päin Eurooppaa. Mantar ja Gojira oli tämän vuoden kovimmat esiintyjät.

Ensi vuonna Tuska viettää kaksikymppisiä. Toivon mukaan luvassa olisi jotakin suurta ja mahtavaa. Tai ainakin kylmä kalja olisi tosi kova uudistus.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *