Red Hot Chili Peppers @ Hartwall Areena – 14.9.2016 Helsinki

Los Angelesissa 1983 perustettu Alternative Rock bändi Red Hot Chili Peppers oli saapunut uusimman levynsä julkaisukiertueella myös Helsinkiin ja esiintyi kahtena iltana peräkkäin Hartwall Areenalla. Itse onnistuin hommaamaan lipun permannolle jälkimmäisellä keikalla.

Joskus pimeällä yhdeksänkymmentä luvulla ensimmäiset muistikuvani bändistä on television Lista Top 40:stä  Aeroplane ja Warped musiikkivideoiden myötä. Myöhäisteiniässä, eli ysärin lopulla, ihastuin Californication levyn biiseihin niin paljon, että niitä tuli treenattu paljon itsekseni kitaralla.

Koska edellisenä iltana oli ollut RHCP ensimmäinen keikka, niin välttelin tietoisesti koko päivän internetiä, koska en halunnut nähdä yhtään kuvaa, videota, kommenttia tai biisilistaa koska se pilaisi mahdollisesti koko keikan ennakkoon.

Keskiviikkoilta. Olin vailla kahdeksan paikan päällä Areenalla. Ajoissa paikalle, ettei tarvitse jonottaa innokkaiden Suomalaisten jonottajien seurassa.

Lämppäri ei kiinnostanut edes sen vertaa että googlaisin mikä se oli. Voiko aikaa kuluttaa tunnin, muuten kuin juomalla kaljaa. 7.20 € 0,4 l hana Karjalasta. Kylmänä paska kaljakin uppoaa jotenkin. Olisiko liikaa ajateltu järjestely Suomalaisille festivaaleille. KYLMÄ KALJA.

Paikalle saapunut yleisö oli noin 3-50-vuotiasta tasapuolisesti miehiä, naisia, poikia ja tyttöjä. Tavallisen näköistä porukkaa. Useilla oli päällään vasta ostettu RHCP paita.

Yli 80 miljoonaa levyä myyneen Chili Peppersin uusimmassa levyssä ei ole mitään mainitsemisen arvoista. Bändihän on siinä asemassa että se voi yrittää tehdä hyvän levyn tai nauhoittaa tunnin piereskelyä, koska kukaan radionkuuntelija tai bändin fani ei kuitenkaan huomaa eroa kummasta on kyse ja levy myy joka tapauksessa miljoonia ja biisit soi radiossa. Taloudellisesti kannattavaa.

Kolme kaljaa myöhemmin siirryin permannon puolelle. Valtasin nurkan lavan edestä vasemmalta permannolta miksauskopista katsoen. Puoli tuntia keikan alkuun, kohdistelin kameraani. Lavalle noin 5-metriä.

Keikka alkoi ajallaan. Alku jammailun aikana Chad heitti ekan rumpukapulan yleisöön. Koko keikan aikana niitä lensi varmaan 20. Can´t Stopin jälkeen tuli illan ensimmäiset hurraa huudot aiheuttanut Dani CaliforniaKatosta roikkuvat valoputket aaltoilivat väriä vaihtaen edes takaisin ylös ja alas.

Valokuvausta häiritsi suuresti artisteja koko ajan seuraava liian kirkas valo, jotka oli kiinnitetty kattoon lavan oikealle puolelle. En tiedä on onko valojuttu ihan tarkoituksella säädetty niin kirkkaaksi, ettei ihmiset saisi valokuviaan onnistumaan?

Bändin klassinen kokoonpano mielestäni on laulaja Anthony Kiedis, basisti Flea, rumpali Chad Smith ja kitaristi John Frusciante. Viimeksi mainittu ei ole nyky kokoonpanossa vaan kitaristina toimii Josh Klinghoffer, joka esiintyi Areenalla silmiinpistävissä valkoisissa lenkkareissa.

Eka yhteislaulu alkoi basson ja kitaran säestämänä sanoilla “How long how long will i slide, Separate my side I Dont…..”. Paidat lähti Flealta ja Anthonylty biisin loputtua.

Joku tosifani karjui kappeleen loputtua “Soittakaa joku hyvä biisi”, ja bändi soitti jonkun biisin jota en tunnistanut ja karjua tosifani oli innoissaan ja lauloi biisin mukana. Tässä vaiheessa pari paksua aikuista miestä kiilasi kovassa humalassa niin lähellä eturiviä kun pääsee, muita äänekkäästi tönien. Ainahan näitä on viikonloppu ja areena keikoilla.

Jotenkin kappaleet joista en ole aiemmin tykännyt toimi livenä kelvollisesti ja hyvin jaksaa yli 50-vuotiaat Flea & Anthony heilua lavalla.

Ja kun tuli se sillan alla asuvasta narkkarista kertova kappale, niin olin hirmu onnellinen että sain kuulla tämän yhden maailman kaikkeuden hienoimman kappaleen livenä.

Bändi lopettaa, yleisö taputtaa. Areenan täytti kännyköiden taskulamput. Ainutkertainen näky jota en saanut tallennettua. Hieman meinasi ruveta jo jalkoja puuduttamaan, kun olin seissyt noin kaksi tuntia paikoillani.

Encoressa kitaristi Klinghoffer ilmestyi lavalle KHL:ssä kiekkoilevan Jokereiden paita päällään. Keikka päättyi Give to Wayhin.

Visuaalisesti hieno keikka. Kun ensimmäisen ja toisen keikan settilistoja vertailin, niin mahdollisimman monta hittiä kuullakseen olisi pitänyt olla molemmilla keikoilla, mutta itselleni RHCP nyt ei ole loppujen lopuksi kuitenkaan niin tärkeä orkesteri, että olisin 80 € maksanut kaksi kertaa. Olisi ollut kiva kuulla Scar Tissue ja Hey Snow livenä, mutta ei sitten.

Kävellen Kallioon. Vaasankadulla oli elämää. Kaksi RHCP t-paitaa bongasin kadun baarien ikkunasta.

 

Viimeinen sammutti valot

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *