Sideways 2016, Suomen kesä & Polly Jean Harvey

Fullsteamin toista kertaa järjestämä Sideways sai ekana vuotenaan positiivisen vastaanoton toimivien järjestelyiden ja mielenkiintoisten esiintyjien ansiosta. Joulukuulla 2015 julkistettiin tulevan kesän pääesiintyjä PJ Harvey. Olin jo aika varmasti menossa festareille, ihan sama mitä muuta siellä on.

Perjantai 17.6.2016

Suomen kesä teki takinkäännön jälleen kerran. Alunperin viikonlopulle oli odotettavissa aurinkoista ja plus 20 asteista keliä. Mutta sittenpä ennusteet muuttui sateiseksi. Odotettavissa oli jopa rankkasateita. Kävin ostamassa Tokmannilta sadetakin perjantaiaamuna.

Ei tarvitse olla meteorologi tai sammakkoprofessori ennustaakseen että viikkoa ennen juhannusta on sateista. Jopa Provinssikin(ex-Provinssirock) tajusi että on ihan turha järjestää Suomessa festareita sateisen ja kolean kesäkuun puolivälissä ja siirsivät festarin heinäkuun alkuun.

8000 henkeä vetävä festivaalialue sijaitsee Helsingin Teurastamo-alueella Itäisessä kantakaupungissa. Järjestäjät odottivat alueella kahden päivän aikana noin 15000 kävijää. Perjantai oli ennakkoon loppuunmyyty.

Pääesiintyjän soittoaikataulu aikaistettiin 22.45:stä kello 19.00 artistin taustaryhmän pyynnöstä. Mahdollinen tuulinen rankkasade olisi ollut kohtalokasta bändin Vintage soittimille jotka eivät olisi edes rahalla korvattavissa. Tieto aikataulumuutoksesta levisi nopeasti facebookissa.

Kotoa lähtiessä paistoi aurinko ja lämpömittari näytti 25 astetta. 10-minuutin kävelymatkan aikana join vielä yhden kaljan ennen sisään menoa.

Ei kaljakarsinoita. Kukaan ei tullut kitisemään tupakanpoltosta. Eli lavan edessä sai juoda kaljaa ja polttaa tupakkaa. Voiko olla mahdollista Suomessa vuonna 2016?

Perusoluena oli Heinekenin 0,33 tölkki joka maksoi 6€ plus 1€ pantti. Muut alkoholijuomat aavistuksen kalliimpaa. Lisäksi alueella oli erikseen ainakin viinan myynti ja pienpanimo-oluvien myyntipisteet.

Päälavalla esiintyvää helsinkiläistä French Filmsiä en ollut ennen nähnyt livenä. Vuonna 2011 ilmestyneen debyyttilevyn muistan kyllä kuunnelleeni. Ihan jees, mutta ei sen enempää innostanut. Riehakasta Indierockia kovalla sykkeellä. Laittoi tytöt lavan edessä tanssimaan eli ei huono livebändi.

Festivaalialueen täyttyessä rupesi olemaan hieman ahdasta ja sen myötä myös jonoa joka paikkaan. Suomalaiset tykkää jonottaa. Heti jonon nähdessään he jäävät innokkaana jonottamaan vaikka ihan lähietäisyydellä olisi vastaaviin jonotuksen kohteisiin jonoton vaihtoehto. Itseäni ei haittaa se, että saan kaljaa nopeasti jonottomista vaihtoehdosta muiden jonottaessa pitkissä jonoissa.

Kaiken kaikkiaan festivaalialueella oli neljä ulkolavaa ja kaksi(ehkä) sisätiloissa olevaa esiintymispaikkaa. Toisella pienemmällä ulkolavalla esiintyvän Hebosagilin junnausheviä katselin ja kuuntelin hetken. Sitten kohti päälavaa ja pääesiintyjää. Hirveät jonot alkoholin myyntipisteille, joten kävelin takaisin 5-minuutin kävelymatkan päässä olevalta kojulta hakemaan uutta juotavaa. Kaljaa ja punkkua.

Brittiläinen Polly Jean Harvey on ehtinyt levyttää uransa 11 studioalbumia joista viimeisin The Hope Six Demolition Project ilmestyi tänä keväänä.   

Itse ihastuin artistin musiikkiin 2011 ilmestyneen Let England Shake levyn kautta. Se oli alkuun outo, mutta jotakin koukkuja siinä oli. Tarttuvat melodiat saivat kuuntelemaan levyä uudelleen ja uudelleen. Levy sanoitukset irvailevat Britti Impernumin suuruuden päiville ja nykytilalle. Levyn joka biisistä on tehty tyylikkäät musiikkivideot, jotka on julkaistu myös DVD:enä.

Ollessani Roskildessä 2011, PJ Harvey oli myös esiintymässä. Skippasin samaan aikaan esiintyvän Iron Maidenin Pollyn takia. Se oli loistava keikka, kun setti koostui pääasiassa viimeisimmän levyn kappaleista. Yhden kappaleen jälkeen PJ sanoi “Thank you”, mutta muuten hän ei ottanut yleisöön mitään kontaktia. PJ Harvey ei anna haastatteluita tai heitä lavaspikkejä juuri ollenkaan.

Ulkomusikilliset tekijät ovat kaikenmaailman turhille artisteille. Antaa musiikin puhua puolestaan.

Muutaman minuutin yli ilta seitsemän Pollyn posse marssi lavalle rumpuja pärisyttäen aloittaen samantien viimeisimmän levyn Chain of Key nimisen kappaleen. PJ:llä itsellään oli saksofoni tai joku saksofonia muistuttava soitin. Yhtyeessä oli ainakin yhdeksän soittajaa. Uudelta levyltä kuusi ensimmäistä kappaletta. Sen jälkeen tuli itselleni tutumpia kappaleita edelliseltä levyltä, joissa Pollyn erilaiset lauluäänet tulivat hyvin esille. Let England Shake, The Word Make Murder ja The Glorious Land. Olisi vielä saanut tulla Last Living Rose, mutta uuden levyn kappaleiden myötä muutama kappale ysäriltä ja vielä yksi uudelta levyltä. Aivan mahtava keikka ja esiintyminen PJ Harveyltä.

 

Sadetakki päälle.

Pikkulavalla esiintyvä amerikkalainen multi-insturumentali Ty Segall on tämän hetken Garagepunkin kuumimpia nimiä. The Muggers kokoonpanon kanssa esiintyvä Ty oli piiloutunut syvälle huppariinsa. Raakaa räimettä, mut ei nyt oikein napannu henkilökohtaisesti. Sateisella kellillä oli kyllä osansa.

 

Trash heviä soittavaa Rangeria katsoin muutaman kappaleen ja sitten tuli aika juosta Kamppiin Semifinaaliin.

Semifinaalissa esiintyvä kuopiolainen Warmath on 80-luvun lopulla vaikuttanut trash ja speed metal bändi. Sukulaismies soittaa bändissä bassoa. Semmosta perus vanhan liiton heviä, ihan jees keikka. Ei nyt aivan minun musiikkia. Käsittääkseni toinen keikka 2000-luvulla ja kolmas on Oulun Jalometallissa kuluvan vuoden elokuussa.

Tajusin, että kerkeän vielä metrolla Kallioon. Metrolla Kallioon.

Viimeinen sammutti valot.

 

Lauantai 18.6.2016

Darra, mutta ei oikea darra. Oikea darra on semmoinen että halailee vessanpönttöä ja lupaa itselleen että ei juo enää ikinä.

Sataa koko ajan enemmän tai vähemmän. Innostaa lähteä, mutta mielenkiintoisia bändejä olisi Sidewayssä tarjolla.

Kello 15.15 lavalle astui myös kuluvan vuoden Roskildessä esiintyvä  Have You Ever Seen Jane Fonda Aerobich VHS? Hymyssä suin rokataan kahtasataa. Ei anneta kelin masentaa. Lavan edustalla oli joku 80 ihmistä ja lavan läheissä katoksessa joku 200. Ilmoja pidelly. Meinaa tuulinen sade kaataa lähellä olevia aitoja.

Päälava laitettu kiinni. Ei lupaa hyvää. Ei jonoja. Vodkaa.

Jukka & Jytämimmeistä tuttu Mara Balls, julkaisi juuri debyytti soololevyn Vuorien taa. Yleisöä selvästi enemmän kuin tuntia aiemmin. Hetkeksi aikaa Mara Balls bändeineen sai rokattua sateen pois, mutta koko esiintymislava lainehti vettä. Raakaa rock’n’rollia naisen laulamana. Ihan loistavaa, mutta Suomen kesä ei kirkastunut.

Mara Balls
Mara Balls

Jo ennakkoon festivaalin aikatauluja katsellessani ihmettelin, miksi useamman kerran ohjelmassa samaan aikaan aloittaa kolme bändiä eri lavoilla. Kun ollaan toteutettu erilaisia tapahtumia jo reilusti yli 10-vuotta, miten tällainen voi olla mahdollista että bändit esiintyvät jatkuvaan päällekkäin. Oliko ideana että ihmiset ryntäävät edestakaisin lavojen välillä, vai mikä?

Kiiruhdin Mara Ballsin kanssa samaan aikaan esiintyvän SMC Lähiörottien keikalle.

SMC Lähiörotat nousi pinnalle vuonna 2009 tyylikkäiden musiikkivideoiden myötä. Alunperin skeitti videoita varten tehdyt kappeleet toivat bändin pinnalle ja musiikkia seuraavan yleisön tietoisuuteen.

Junoa ei näkynyt mutta muuten jengi näytti olevan koossa. Avionin Prinssi, Thono Slowknow ja Erä-Koira. Kolme kappaletta ehdin nähdä. Viimeisenä tuli Eminemin tähdittämästä 8 Mile elokuvasta tuttu Mobb Deep coveri joka kertoi Helsingin lähiöistä.

Kengät märkänä. Kait sitä pitäisi kumpparit hommata. Päälava suljettu, kaksi muuta ulkolavaa suljettu. Pari peruutusta ja ohjelma on siirretty yhdelle ulkolavalle, sisälavalle ja Suvilahden Kattihalliin. Tungosta sisälavalla, sataa ja tuulee ulkona. Tuskan aikana olen Kattihallissa käynyt, jonne menee joku 500-1000 ihmistä. Kattihallin akustiikka sopii juuri ja juuri jollekkin Demoniac Dead Judgelle tai vastaavalle, mutta ei oikein muunlaiselle musiikille. Ja sitten kun nämä joka 2000 paikalle saapunutta yrittää yhtä aikaa ängetä Kattihalliin, niin siitä ei tule mitään. Lähdin suosiolla himaan.

 

Mara Ballsin vinyylin ostin vielä festivaalialueen myyntipisteestä kun he suostuivat pyynnöstäni pakkaamaan sen roskapussiin, etten kastele vinyyliä kävellessäni kotiin.

Kuivilla vaatteilla Majava baariin jossa oli kavereita ja tuttuja viettämässä lauantai iltaa.

Kaveri tiesi että Itiksen Fantsussa oli jotkut bileet samana iltana. Niin kyllästynyt Städäriin tai Ytimen mestoihin että sinne sitten siis.

Kello oli 23.33 eli metro ei enää kulje. Taksilla Itään. Notkeaa Rottaa mukaillakseni “Mitä iistimpää, sitä siistimpää”.

Fantsussa ei ollut hirveästi jonoa. Löyttäytyimme joidenkin paikallisten seuraan. Ihan jees tyyppejä.  Vodkaa mehulla.

Taksilla himaan joskus 02.30. Taksikuski kysyi että, mitkä festivaalit nuo Sidewaysit oikein oli. Vastasin et semmoset vaihtoehtomusiikin festivaalit jossa on rokkia, indietä, räppiä, heviä ja punkkia. Vanhoja vähemmän valtavirrassa tunnettuja esiintyjiä ja uusia kiinnostavia nimiä. Ei radiosta tuttuja juttuja tai pelkästään hipsteri juttuja. Sellaiset ne oli.

Viimeinen sammutti valot.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *