Stoner Metallia Tavastialla

Mondo Generator & Ratface @Tavastia 12.9.2016, Helsinki

Kyussista, Queen of the Stone Agesista ja Dwarvesista tutun basisti Nick Oliverin johdattama Stoner Metal trio Mondo Generator oli saapunut pohjolan perukoille syksyn Euroopan kiertueensa myötä. Mm. Red Fang jättää Suomen väliin tämän syksyn Euroopan kiertueellaan, joten oli hienoa että Mondo Generator saapui Suomeen.

Yhdysvaltalaisen Mondo Generatorin basisti-laulaja Nick Oliveri on ollut osallisena Kyussissa, jota pidetään Stoner rockin pioneeri bändinä. 90-luvun alussa alkunsa saanut Stoner rock/heavy genre ei oikeastaan mielestäni ole koskaan liian ollut valtavirtaistunut populaarimusiikin alalaji.

Wikipedian mukaan Stoner rock tai Stoner metal on raskas hidas- tai keskitempoisen rockmusiikin tyylilaji, joka syntyi 1990-luvulla. Stoner rockissa yhdistyvät usein bassopitoiset kitarariffit ja melodiset, hieman käheät tai karheat lauluäänet.

Yleensä tästä genrestä tykkäävät ihmiset ovat aktiivisesti levyjä ostavia, keikoilla käyviä ja jonkinlaista soittotaustaa omaavia ihmisiä jotka kuuntelevat paljon rock, heavy tai punk musiikkia. Niitä ns. Musatyyppejä. Niitä jotka tietää että Die, Die, My Darling ei ole alunperin Metallican kappale.

Maanantai ei ole viikon huonoin keikkapäivä. Sunnuntai on viikon huonoin keikkapäivä, koska silloin on yleensä ainakin itselläni on hirveä darra ja seuraavana aikana aikainen herätys.

Vailla ysin olin menossa Kamppiin. Sörkän metroasemalla tulee vastaan Pertti Kurikan Nimipäivien laulaja Kari Aalto. Kätellään, Kari kysy mitä mies. Vastasin et Tavastialle olen menossa katsomaan Mondo Generatoria. “Hei, oisko sul heittää 50 senttiä”. Vastasin et ei ole käteistä. Kari oli et ok. Sama jätkä aina pummimassa, en jaksa aina antaa hänelle kolikoita.

Saavuttuani Tavastian edustalle, ei ollut ilmassa aistittavissa mitään suurta rock´n roll juhlaa.

Lämppärinä oli Hardcorea ja Thrash Metallia yhdistelevä Hesalainen Ratface jonka olen nähnyt ja kokenut joskus jonkun rokinkatkuisen iltani aikana joku vuosi sitten jossakin pienessä Hesalaisessa keikkapaikassa. Silloin kyllä rokkas. Mutta nyt oli maanantai, josta bändi itsekkin muistutti välispiikeissään. Ihan jees. Joku 30 henkilö taisi olla paikalla tässä vaiheessa.

6.5€ paskan makuisesta laimeasta hanatuopista. Karhu pullo A maksoi kuusi euroa, joten sitä mieluummin.

Mondo Generator
Mondo Generator

 

Neljä studioalbumia julkaissut Mondo Generator on perustettu vuonna 1997. Bändissä oli ollut tuolloin Oliverin lisäksi Kyussista tutut vanhat soittokumppanit Josh Homme ja Brant Bjork, jotka eivät ole enää nyky kokoonpanossa. Sittemmin bändissä on ollut melkein 20 soittajaa jotka ovat vaihtuneet tasaisin väliajoin.

Mondo Generaattorin keikka alkaisi kymmeneltä. Vailla kymmenen olin gröökillä Tavastian edessä ja viereeni tupsahtaa itse Nick Oliveri. Voin kun olisin ollut kännissä niin olisin voinut hänelle ruveta stalkkaa paskaa englantiani ja kertoa miten hieno rock`n roll persoona hän mielestäni on, mutta en uskaltanut kun en ollut päissäni. Sitten hän rupesi jututtamaan jotakin jenkeistä kotoisin olevaa seuruetta. Minun ja Nickin kohtaaminen oli sitten siinä.

Nick Oliveri on ehtinyt tekemään myös bändijensä ohella soololevyjä ja  musiikillista yhteistyötä monien artistien ja bändien kanssa aina Melissa Auf der Maurista Gunnareiten Slashiin.

Stoner rockin paha poika Nick Oliveri tunnetaan merkittävän muusikon uransa lisäksi myös rankasta rock´n roll elämäntyylistään.

2003 Queen of the Stone Agen jenkki rundin lämppärinä toimineen norjalaisen Deathpunk bändin, myöskin hyvin railakasta päihteiden täytteistä rock elämää viettäneen, Turbonegron jäsenet kuvailivat Oliveria bändin eläimeksi. QOTSA:n rankan bändäreiten ja huumeiden täytteisen maineen takana pidetään juuri Nickiä.

Loppujen lopuksi hänen liian irstaileva elämäntyyli oli ollut liikaa bändille ja hänet oli potkittiin pois bändistä. Legendan mukaan Nick oli sanonut erottamisen jälkeen Josh Hommelle:

You fired me for, what you hired me for”

Vuonna 2011 Nick Oliveri oli suurissa ongelmissa. Naapurit olivat hälyttäneet poliisit muusikon Los Angelesin kotiin jatkuvan kovaäänisen metelin takia. Hänen kerrotaan suuttuneen entiselle tyttöystävälleen tämän ollessa hakemassa tavaroitaan Nickin luota. Nick ei ollut päästänyt exäänsä lähtemään asunnosta, vaan pitänyt häntä viiden tunnin ajan panttivankina ja paikalle oli täytynyt hälyttää paikallisen poliisiin erikoisryhmä SWAT. Nick oli päätynyt putkaan, koska hänen hallussaan oli ollut ladattu suuritehoinen ase ja huumausaineita. Tai ainakin niin poliisi oli väittänyt. Syytteet oli tullut perheväkivallasta ja hän oli päässyt vapaalle 100000 dollarin takuita vastaan. Muusikkoa uhkasi pahimmassa tapauksessa 15-vuoden vankeus.

Kun oltiin Amerikassa niin loppujen lopuksi basisti sai tästä tempauksesta kolmen vuoden koeajan, jolloin ei ilmeisesti saisi olla olla rötöksiä, 52 viikkoa vihanhallinta kursseja ja 200 tuntia yhdyskuntapalvelua.

Keikka alkoi ajallaan. Paikalla oli ehkä joku plus 100 henkeä. Minun mielestä tämä keikka olisi saatu järjestää mieluummin Kuudennella Linjalla tai edellisen Suomen keikan tavoin Bar Loosessa, jossa olisi voinut olla vähän intensiivisempi tunnelma. Aloitus jammailun päätteksi tuli Kyuss matskua, josta päästiin Mondo Generaattoriin ja sitten vähän QOTSA matskua. Bändi veti suurella tunteella, eikä heitä näyttänyt haittaavaan vähälukuinen yleisö.

F.Y. I´M free rokkas kuin perkele, pari muuta biisiä ja sen jälkeen tuli tulkinta siitä yhdestä kaikkien aikojen kovimmasta biisistä. Nick kuittas et “Tää biisi on vuodelta 1992”. Kappaleen nimi oli Green Machine.  Maanantainen yleisökin rupesi hieman pogoamaan.

Tämän jälkeen tuli vielä MG:tä ja QOTSA tulkintoja ja keikka oli sitten siinä. Noin tunnin keikka kesti.

Loistava esiintyminen. Hetkeksi unohtui maanantai ja tuntui vahvasti perjantailta. Ei ollut yhtään sen oloinen keikka, että otetaan manit pois soittamalla vanhoja hittejä, vaan sen oloinen että on kiva soittaa musiikkia elävälle yleisölle. Bändi t-paidan olisin ostanut, mutta ei ollut tarjolla L-koon paitoja ja jenkki XL:llät ovat liian isoa yli 100-kiloiselle ruholleni, joten paita jäi ostamatta. Ja olisi saanut tulla bändin tunnetuin kappale So high, So low.

Metrolla Sörkkään, viimeinen sammutti valot.

 

Kirjalliset lähteet:

Håkon Moslet –  TRBNGR – Turbonegro Demin & Deathpunk – Like 2010, sivu 387

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *