Tuska 20-vuotta – Lauantai 1.7.2017

Kahdennettakymmenennettä kertaa järjestetty Tuska järjestettiin perinteisesti Helsingin Suvilahdessa juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna. Artistien suhteen odotukset olivat juhlavuoden suhteen lähes pilvissä, mutta perjantain ja lauantain pääesiintyjät tuottivat pettymyksen monelle Tuskan vakiokävijälle. Niinhän se Tuskan ohjelma aina, mutta tavan vuoksi sinne samat naamat aina raahautuu. Hevimusiikki on pirstoutunut niin moneen alalajiin, että kaikkien miellyttäminen ohjelmakokonaisuudella on mahdotonta ja Tuska tarvitsee taloudellisen kannattavuuden takia yhdelle päivälle bändin tai artistin joka myy päivän loppuun, vaikka pääesiintyjä ei olisikaan kaikkien mieleen. Viime vuonna se bändi oli Ghost ja tänä vuonna HIM.

Tämän vuoden tuskailut jäi henkilökohtaisesti vain lauantaihin. Puoli neljän jälkeen sisään mentäessä oli yllättäen runsaasti jonoa, jossa kerkesi juomaan vielä oluen.

Kautta aikain ensimmäinen Tuska kiinnitys vuoden 1998 Tavastialla pidettyyn ensimmäiseen Tuskaan oli Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus(Silloin tosin nimellä Trio Niskalaukaus). 2004 toimintansa lopettanut suomenkielisen hevin ensimmäinen ”iso” bändi palasi kaikkien iloksi täksi kesäksi soittamaan useamman festivaalikeikan, joihin myös luonnollisesti kuului esiintyminen Tuskassa.

Heti keikan alkaessa tuntui että volume taso oli normaalia kovemmalla, kun musiikki kuului todella hyvin pääanniskelualueelle. Yleensä pitäisi mennä lähemmäksi lavaa kuullakseen kunnolla. Viimeistään toinen kappale Kova maa sai yleisön nyrkit pystyyn.

Elegiasta nousi karvat pystyyn ja uusi single Suomi sata vuotta toimi kanssa livenä kelvollisesti. Lumessakahlaajat oli yhteislaulukappale voimakkaine “Kuolemanpataljoonat kulkee takana…” sanoineen ja keikka päättyi Alavilla mailla biisiin. Kovassa iskussa bändi oli, mutta olisivat saaneet soittaa vielä Surupuku ja Hyvä ihminen kappaleet, mutta ei kait tunnin festivaali settiin kaikkea saa mahtumaan. Bändiltä on tulossa syksyllä uusi levy ja ennustaisin että tekevät syksymmällä klubikiertueen.

Euron pantin sisältynyt 8,5 euroa maksava kalja oli kylmää, joka on aika outo saavutus Suomalaisilla festareilla vuonna 2017, mutta luulen että oluen kylmyys johtui kelistä. Koff ei uponnut, joten tuli tissuteltua 11 euroa maksaneita valkovenäläisiä koko ilta.

Tasapaksun, tylsän ja muka kovan Metalcore bändi Soilworkin jälkeen päälavalla oli vuorossa vanha kunnon Amorphis. Yhdeksättä kertaa Tuskassa esiintyvä bändi kuuluu festivaalin vakiokalustoon. Rutiinilla vedetty keikka koostui viimeisimmän levyn kappaleiden lisäksi bändin suosituimmista kappaleista kuten My Kantele ja House of Sleep. Keikan aikana tuli päivän ainut sadekuuro, muuten lauantain keli oli pilvinen ja synkkä koko päivän.

Lauantain pääesiintyjä HIMmiä katsoessa tuli jo ekan kappaleen, Burried Alive A love, aikana semmonen fiilis ettei bändi ole oikein iskussa. Osalla vieressäni olevilla ihmisillä kiilsi silmät onnesta ja taputtivat raivokkaasti kappaleiden loputtua. Kolmannen kappaleen alkaessa luovutin ja lähdin kävelemään kotiin, kun bändi kuulosti niin tylsältä ja tuntui että he soittivat kappaleitaan hidastettuna. Ainakin bändin faneille bändin esitys oli kelvannut. Tai niin ainakin luin internetistä.

Tuskan Suvilahden päiväkohtainen kävijäennätys oli rikkoutunut lauantaina, sillä alueella oli käynyt päivän aikaan yhteensä 14500 ihmistä. En kokenut turhauttavaa ja liian pitkää jonottamista seitsemän tunnin aikana mitä olin alueella ja missään vaiheessa ei ruvennut liiallinen yleisömäärä ahdistamaan. 

Hyvin todennäköisesti menen taas ensi vuonna uudelleen.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *