Uuden musiikin löytäminen

Tänä päivänä useissa asioissa on tarjolla liian paljon vaihtoehtoja eikä kannata tuhlata omaa henkilökohtaista ja muka tärkeää aikaa mihinkään turhaan kun voi olla parempaakin tarjolla. Jotakin leffaa tai sarjaa katsoessa menee yleensä 20 minuuttia aikaa siihen päätökseen, että katsoo sen loppuun vaiko ei. Kirjaa lukiessa menee yleensä 20 sivua siihen päätökseen, että lukeeko sen loppuun vaiko ei. Uuteen musiikkiin tutustuessa menee yleensä 20 sekuntia, siihen päätökseen että tykkääkö kappaleesta vai ei. 

Kuten varmaan moni muukiin, niin minäkin kerään jatkuavasti omalle Spotify soittolistalle itselleni uutta musiikkia ja sitä sitten kuuntelen usean kerran viikossa katsomatta mitä edes kuuntelen. Jos joku yksittäinen biisi miellyttää niin sitten kuuntelen koko levyn mikäli sellaista on tarjolla. Ja sitten vasta selvitän mistä on kyse. Jos kappale ei nappaa, niin se helppoa ja nopeaa poistaa listalta.

Monta kertaahan käy niin että vanhan suosikkibändin uusi levy ei miellytäkkään. Joskus jonkun tietyn genren saattaa kuluttaa loppuun ja rupeaa automaattisesti tutkimaan muita vaihtoehtoja.

 

Ennen oli kaikki paremmin! Vai oliko?

 

90-luvulla riitti mainiosti se musiikki mitä Radio Mafia soitti tai Jyrki näytti televisiosta, mutta ei päivänä näitäkään ei ole enää olemassa. 

 

 

Mistä itse kerään uuden musiikin soittolistani?

 

Riippuu tietenkin siitä minkä tyylisestä musiikista tykkää. Kolme vuotiaana olin Dingo fani ja sen jälkeen diggailin Juice Leskisestä ja Leevi and the Leavingsistä. Varhaisteini-iässä kolahti kovaa Metallica, Nirvana, Apulanta, Oasis ja The Offspring ja sillä tiellä olen. Eli rock, heavy, brittipop, punk tai jotain sinnepäin. Viime vuoden kuunnelluimmat artistit last.fm:n mukaan:

 

 

Eli henkin…Musiikkimaun kehittyminen viimeisimmän 25 vuoden aikana on ollut valtava. Jotenkin vaan etsin samantyylistä musiikkia aina uudelleen ja uudelleen. Myöhäisteini iässä tuli hevikauden jälkeen hetkeksi rocka/psychobilly kausi ja siirryin vuosiksi Hard Rockiin ja Alternative rokkiin. Siis elettiin 2000-luvun alkua. Sitten tuli punk/punk rock kausi johon vaikutti myös yhden Helsingin aktiivisemman keikkapaikan eli Lepakkomiehen läheinen sijainti melkein naapurissani. Jossain määrin on tullut Sludgea ja Stoneria kuunneltua ja sitten rupesi kiinnostamaan britti ska ja nykyään varsinkin viikonloppuisin tulee kuunneltua jonkin verran räppiä kuten Cypress Hilliä, Avainta ja Likaista Etelää. Eihän sitä tiedä vaikka että joku päivä ymmärtäisin jazzin syvimmän olemuksen päälle?

 

 

 

Spotify sitä ja Spotify tätä

 

Bändiä ei ole olemassa jos sitä ei löydy Spotifysta. Ruotsalaisessa suoratoistopalvelu Spotifystä löytää nykyään melkein kaiken mikä kiinnostaa ja jos bändiltä tai artistilta ei edes yhtä biisiä palvelusta löydy, niin koko bändi saattaa jäädä kokonaan kuuntelematta. Pikkubändit eivät tietenkään tienaa sillä että heidän luomisen tuskansa palvelusta löytyy, kun isojen levy-yhtiöiden tuotteet keräävät voitot tätäkin kautta. Ennenhän oli kaikki paremmin ja pikkubänditkin kieri rahassa ja lensivät Lahdesta Ouluun omalla helikopterilla keikkailemaan. Vai miten se meni?

Palvelun tekemät valmiit soittolistat ovat useimmiten kuin suoraan radio soittolistoilta poimittuja eli ei kiinnosta. Suositukset ovat kanssa aika lailla jo kuultua tai muuten vain tylsää osastoa.

 

16.3.2018 maailman kuunnelluimmat kappaleet. 12 miljoonaa seuraajaa ei voi olla väärässä

Kerran viikkoon päivittyvä Brownsen Discover osasta löytyvä Uutuuskattaus on taas Spotifyn paras osio. Sinne ilmestyy sellaisten pienten bändien ja artistien kappale uutuudet joita olen saattanut kuunnella paljon joskus kolme vuotta sitten ja sen jälkeen unohtanut koko jutun. Tai muuten sen tyylistä musiikkia mitä enimmäkseen kuuntelen. Musabisnes kartellien dominointi ja aivopesu ei ylety tähän nurkkaan vaan kappaleet ilmestyvät rehellisesti oman kuunnellun musiikin perusteella ja palvelulle on ilmeisesti tärkeää että myöskin aktiiviset musiikin kuluttajat pysyvät palvelussa.

 

Etsi kuvasta vitsi?

Laiskoille ihmisille toimivin on tietysti Omat Daily Mixit, jonka sisältö on aika pitkälti yksittäisiä kappaleita henkilökohtaisen kuuntelun perusteella johon väliin tulee joitakin saman tyylistä uutta musiikkia. Vähän sama kuin YouTuben suositukset.

 

 

Kun vielä Spotifyhin saisi sellaisen filtterin että “Älä näytä/toista tätä artistia” niin se voisi olla vielä miellyttävämpi.

 

Vive Le Rock

 

Brittiläinen 10 kertaa vuodessa ilmestyvä lehti keskittyy lähinnä 70-80 luvun punk ja rock musiikkiin, mutta nostaa esille myös tuoreita bändejä. Lehtipiste on jo pidemmän aikaa tuonut lehteä myös Suomeenkin ja se on saatavilla ainakin pääkaupunkiseudulla. Suomalais bändeistä lehdessä on ollut esillä mm. The 69 Eyes, Rejected, Michael Monroe ja Grave Pleasures. Kesällä 2017 Hanoi Rocks oli 8-sivun pääjuttuna. Hyvin esillä ajankohtaiset bändit uusien levyjen tiimoilta ja väliin saattaa olla myös juttuja jostakin italiaisesta tai argentiinalaisesta pikkubändistä. Miinuksena lehdessä on se, kun siinä saattaa olla samoista vanhoista bändeistä, kuten vaikka The Ramonesista, noin 40-sivua juttua vuoteen ja muutenkin pääpaino saisi olla enemmän tuoreista bändeissä. Noin 10 euroa maksava lehti on ihan hintansa väärti.

 

 

Kaverit

 

Kaveri- ja tuttavapiiristä on aktiivisia musiikin kuluttajia ja keikoilla kävijöitä kuten itsekin. Jos kaveri diggaa ja hehkuttaa jotakin, niin sitä kautta tulee automaattisesti tutustuttua uuteen musiikkiin. Kokoonnumme usein viikonloppuisin pohdiskelemaan musiikin ihmeellistä maailmaa ja saattaahan siinä muutama olutkin mennä.

 

Aika hurjaa!

 

Internet

 

Ajankohtaisia musiikkiuutisia tulee seurattua Amppareiden musiikki kategorian kautta. Kun vaikka tulee joku itselleni tuntematon keikkavieras Suomeen, niin pari biisiä omaan uuden musiikin soittolistaan.

Seuraan varmaan viikottain noin 25 musiikki sivua ja blogia. Mainitsemisen arvoisena ovat kotimainen metalli painotteinen Kaaozine ja punkit ja rokit on sitten enemmänkin ulkomaalaisten sivujen varassa kuten vaikka Dyingscene tai Uberrock sivut. Musiikkiblogeja tuntuu löytyvän suomenkielisenä eniten indiemusiikin puolelta, mutta ketäpä musiikkiblogit muutenkan kiinnostaa. Lisäksi perjantaisin päivittyvää Levykauppa äxän Tämän viikon julkaisut listaa tulee seurattua. Kotimaisista musiikkilehdistä nykyään tulee satunnaisesti kirjastossa Infernoa vilkaistua, mutta muuten ei tule yhtään seurattua mitä niissä kirjoitetaan.

Eli kerään näistä kaikista lähteistä itselleni uutta musiikkia yhteen soittolistaan. Hyvän kappaleen tunnistamiseen menee se 20 sekuntia kyseisen kappaleen alusta. Entuudestaan itselleni tuntemattoman bändin levyn kuunteluun ei ole aikaa kun vaihtoehtoja on liikaa. Eihän se minulta ole pois jos kuuntelee musiikkia sillä perusteella, että bändin tai artistin on pakko olla hyvä kun se soi radiossa, siinä on Hanoi Rocksin laulaja tai Nirvanan rumpali tai se on ollut paljon esillä musiikki mediassa. Mutta silti. Tietysti oman fanitukset kohteet kuten vaikka Mike Pattonin ja Andy McCoyn uudet musiikkikuviot tulee aina itse kuunneltua hyvin tarkkaan ja olen hieman fanikuuro lähes kaikelle heidän luomiselleen.

 

Jokainen tietenkin toimii tavallaan, mutta tämä on minun tapani.

 

 

Artikkelikuva: Wikipedian vapaasti uudelleen käytettävä kuva

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *