Valtakunnallinen keikkapäivä – The Empire Strikes, Huora & Tryer Nosturissa

Valtakunnallista keikkapäivää vietettiin kuudetta kertaa peräkkäin eri suomen keikkapaikoissa perinteisesti ystävänpäivinä 14.2.

11 eri paikkakunnan klubeille jakautuvan ilmaistapahtuman tarkoituksena on houkutella uusia ihmisiä kokemaan keikkakulttuuria ja nauttimaan livemusiikista. Kotimaiset bändit ovat yleensä nousukiidossa olevia tuoreita bändejä tai muuten ajankohtaisia pienempiä bändejä. Helsingissä oli ohjelmaa Tavastialla, Bar Loosessa, On The Rocksissa ja Nosturissa, jonne itsekin suunnistin.

Telakkakatu kahdeksaan oli buukattu action rockia, punkrokkia ja hardcorea.

Perinteisesti Kurvista Kutosella Hietalahteen. Ikääntyminen on just sitä, että ei uskalla juoda kuuden kaljan jälkeen uutta laukussa olevaa olutta ratikassa, kun kukaan muukaan ei juo.

Nosturin edustalla nautitun pika laukku kaljan jälkeen sisälle. Ei ollut tungosta havaittavissa.

Nimi on enne. Jos bändin nimeksi 2000-luvulla annetaan esim. Ghost, Hunters, Ranger tai Spiders, niin kyllä ainakin itselläni bändit jää kuuntelematta jo tylsän nimen perusteella. Jos nimi on tylsä, niin tuskin bändikään on kovin mielenkiintoinen. Parhaana esimerkkinä tosi huonosta bändin nimestä toimikoon Scandinavian Music Group. Jos nimi on enne, niin ainakin edellä mainitun bändin kohdalla se sopii bändin musiikkiinkin täydellisesti. Kun taas omasta mielestäni täydellisiä bändin nimiä, jotka kuvaavat bändiä ja jäävät heti ensi kuulemalta hyvin mieleen ovat mm. The Murder City Devils, Hanoi Rocks, Queen of the Stone Age tai Star Fucking Hipsters.

Illan aloittaneella The Empire Strikesillä on ainakin bändin nimeäminen hallussa. Tähtien sota elokuvasarjan toisena ilmestyneestä osasta nimensä napannut helsinkiläistä yhtyettä on markkinoitu action rock bändinä ja se on julkaissut yhden levyn aiemmin.

Alkuun vaikutti tylsälle. Jonkun aikaa soitettuaan bändi heitti välispiikkiä, että “Tää seuraava biisi on meidän uudelta tämän viikon perjantaina ilmestyvältä levyltä”. Led Zeppeliniltä kuullostavaa rokkia kovalla sykkeellä soitettuna. Mietin jo että vaihtuiko bändi, vai mitä tapahtui. Sama bändi siellä lavalla heilui. Soittohommat hyvin hallussa ja suoraviivaiset rock’n’roll biisit, joissa ei ole liikaa sanoja, toimivat hyvin.

 

Väliajalla röökiä ja kaljaa.

Tampereelta tuleva punk rockia soittava laulu- ja soitinyhtye Huora on ollut kovassa nosteessa viime kesästä alkaen. Känni vitsinä muutama vuosi sitten perustettu bändi julkaisee debyyttilevynsä Hukutaan paskaan Stupido recordsin kautta 24.3. Bändin nimi on huono, mutta omalla tavallaan nerokas. Punk-bändi nimeltä Huora, jää takuulla ensikuulemalla hyvin mieleen. Nimen bändille on alunperin keksinyt yhtyeen kitaristin isä Eero ”Safka” Pekkonen, koska hänen mielestään Suomessa pitäisi olla sen punk-bändi kuin Huora. 

Aurinkolaseihin ja Misfits paitaan pukeutunut naislaulaja Anni vei huomion heti alkuunsa energisellä liikkumisellaan ja letin heilutuksillaan. Hänen lauluäänensä tuntuu sopivan raakaan rääkymiseen ja puhtaaseen lauluun.

Muutaman kappaleen jälkeen laulajatar heitti paitansa, ja hän esiintyi rintaliivit päällä. Housut pysyi jalassa toki koko loppu keikan ajan.

Joku humalainen noin 23-vuotias tyttö huuteli koko ajan: “Vitun huoraaa, vitun lutkaaa”, josta Huoran laulajatar oli hymystä päätelleen hirmu innoissaan. Kännis ja läpällä, ei elämä saa olla liian vakavaa. Sori siitä biisin sanat tuntuivat olevan jo yleisölle tuttuja. ”Valheita, valheita, saatanasti valheita ja sen jälkeen kielletään kaikki”.

Viimeisenä tuli vielä videohitti biisi Kovia & Kiljua joka sai aikaiseksi pientä moshausta. Spotifystä tuttujen neljän biisin lisäksi, mieleen jäi joku suomenkielinen ska punk biisi, jonka nimi on ilmeisesti P.a-Ska, eli ska kappale jonka nimi on paska. Hyvä, mutta jotenkin live soundi ei yllä äänitysten tasolle. Jotenkin bändi ehkä vielä jännitti isommalla lavalla, kun viime vuoden marraskuussa se oli Lepakkomiehen “lavalla” jo kuin kotonaan. Taitaa tosin olla joku 20-30 keikkaa vasta alla?

 

 

 

 

 

 

 

 

Väliajalla röökiä ja kaljaa. Puoli tuntia joutui seuraavaa bändiä odottamaan, juoden 7 euroa maksavaa Lapin Kusta ja kuuntelemaan radio rock tyylistä musiikkia.

 

Lyhyesti ja ytimekkäästi nimetty Tryer soittaa metallilla maustettua hardcorea. Manselainen yhtye julkaisee kolmannen levynsä maaliskuun 17 päivä. Bändi on löytänyt paikkansa isommalla lavalla, verraten siihen mitä se oli samassa paikassa joulukuussa 2015 Raised Fistin lämppärinä. Punaviiniä naukkailevan laulaja-kitaristin persoonallisen äänen lisäksi muukin bändi rokkasi, kuin viimeistä päivää elettäisiin. 

Joku yleisössä ollut nuija huuteli jotain tyyliin “Hei tehkää vittu daivii, vittu daivii, HEI vittu tehkää nyt vähän daivii”. Sitten tämä huuteleva sankari hyökkäili ympäri yleisöä kyynärpäät edellä, jonka seurauksena muu yleisö vetäytyi suosiolla taaemmaksi. Vaikka moshaus kuuluukin isona osana tämän tyyliseen musiikkiin, niin siitä huolimatta tulisi aina muistaa missä on ja mikä on meininki. Kyseessähän oli tiistai-ilta ja melkein kaikki paikalle saapuneet olivat suhkot selvin päin, jota tämä daivaaja ei tuntunut käsittävän. Tällaisten yksinään väkivalta tyyliin daivaavien tyyppien kannattaisi pysyä kotonaan Vantaalla leikkimässä legoilla.

Alla video kyseiseltä keikalta joka löytyy S.Kärt nimiseltä Youtube kanavalta, jolla näyttää olevan samalta keikalta myöskin Huoran videoita. Pääset kanavalle tästä linkistä.

 

Tryer oli kova ja Mitä kauneus tuo tullessaan kappaleen siivittämänä läksin Hietaniemen torin laitaan odottamaan Sporaa.

Valtakunnallisia keikkapäiviä saisi järjestää useamman kerran vuodessa. Soittoajat oli järkevät ja Nosturissa yleisöä oli parhaillaan ehkä joku 150. 

 

Yhdellä voisi käydä jossakin, joten hyppäsin Hakaniemen torilla ulos ja lampsin Majavaan.

“ Paula Vesahla on 40-kymppinen. Ei she ole. Ei seh ämmä voi olla mua vanhempi.”

Viiden minuutin väittelyn jälkeen joku tajusi googlettaa.

Ei vittyyy!! She on shyntynyt 1981. Eli ku mä oon ollu kolkyt, ni she on ollu kakskyt.”

Muistui taas mieleen, minkä takia en viikolla kuluta aikaani Kallion baareissa. Jotenkin on paljon mielekkäämpää olla himassa selvinpäin ja lukea kirjaa vaikka Albus Potterin ja Scorpius Malfloyn sekoilusta ajankääntäjän kanssa.

Kaduilla Kallion oli rauhallista helmikuisena tiistai-iltana

Viimeinen söi broileriaurajuusto vuokaa ja sammutti valot noin  01.00.

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *